Vuonna 1970 porilainen progebändi Elonkorjuu sijoittui ensimmäisten pop-yhtyeiden SM-kisojen kakkoseksi. Blueskitaristi Jukka Syrenius laajensi visiotaan muhkeammaksi ja seikkailullisemmaksi, vaihtoi sen mukaan miehitystä ja lanseerasi uuden version toisilla Ruisrock-festivaaleilla vuonna 1971.
Musiikillisesti hallittu ja ehyt debyyttialbumi Harvest Time ilmestyi vuonna 1972. Boksin ensimmäisen levyn täydentävät liveäänitteet Pori Jazzeilta 1974 ja YLE:n Liisankadun studiolta 1977, jotka kertovat Syreniuksen vieneen bändiään vilkkaasti bluesjazzfunk-fuusion suuntaan.
Neljänkymmenen vuoden jälkeen esikoislevy palauttaa elävästi mieleen kokeilevan rockin ainutlaatuisia varhaisia tunne-elämyksiä. Musiikillinen kunnianhimo ei ollut vielä haksahtanut itsetarkoitukselliseen kikkailuun, vaan soundit ja melodia löysivät perusharmonian mielenkiintoisten oivallusten, vaihtelevien sävelosioiden ja filosofisten tarinoiden kokonaisuudessa. Tutulta kuulostaa myös Heikki Lajusen hento englanninkielinen lyriikka ja epätarkka ääntämys, joka iäti vertautuu epäedullisesti Frank Robsonin ja Jim Pembroken natiivikielisyyteen.
Vuoden 1978 instrumentaalinen kakkoslevy Flyin’ High, Runnin’ Fast kiteyttää bändin silloisen fuusiovaiheen, jossa siistit sovitukset ja virtuoosisoitot torviriffeineen kulkevat tarkasti, mutta liiankin coolisti ja särmättömästi. Heleän kaunis, luuttumainen teema Waiting erottuu inhimillisimpänä palana.
Vuoden 1979 liveosuuksilla esiintyy muodollisesti yhtä pätevä, mutta hiomaton funk-orkesteri Pekka Tynin sähköpianon muikean rytmityksen ja ärhäkkäiden fonien tukemana. Seasons-kansion Spring- ja Summer-levyjen jälkeen Autumn lykkäytyy vuoden 2004 Scumbag-levytykseen. Projektin livetuplasta Scumbag Goes To Theatre (2009) riittää puolikas koosteen Winter-kiekolle ja lopuksi kiritään nykyaikaan viimevuotisilla keikkasiivuilla.
