ERJA LYYTINEN: Songs From The Road

Arvio julkaistu Soundissa 2/2012.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Vähän huvittaa, kun suomalaisartisti puhuu englanniksi Helsingissä esiintyessään. No, siinä ajatellaan ulkomaiden markkinoita, joihin Erja Lyytinen panostaakin vahvasti.

Arvio

ERJA LYYTINEN
Songs From The Road
Ruff

Vähän huvittaa, kun suomalaisartisti puhuu englanniksi Helsingissä esiintyessään. No, siinä ajatellaan ulkomaiden markkinoita, joihin Erja Lyytinen panostaakin vahvasti.

Kuopion bluesnaisen kahdeksas albumi, jos mukaan luetaan Aynsley Listerin ja Ian Parkerin kanssa Mississippissä tehty Pilgrimage (2006), on viime marraskuussa Lyytisen vakiokvartetilla Savoy-teatterissa äänitetty live, johon sisältyy dvd samalta keikalta. Hyvä niin: Erjan huomattava lavasäteily pääsee oikeuksiinsa.

Audiolevyllä huomio kiinnittyy enemmän Lyytisen heikkoon kohtaan. Yllättäin laulu on vielä kymmenen vuoden ahkeran työskentelyn jälkeenkin ohutta ja nasaalia. Bluesin parissa se on pahempi puute kuin vaikka popissa.

Onneksi materiaali on monipuolista. Slidellä soolona vedetty No Place Like Home edustaa vanhan liiton bluesvirtenä levyn huippua Can’t Fall In Love -balladin ja Tony Joe Whiten Steamy Windowsin tunnelmoidessa southern soulina. Not A Good Girl peilaa Freddie Kingin instrumentalismia ja Everything’s Fine flirttailee psykedeelisen rockin kanssa tarjoten levyn persoonallisinta kitarointia. Liki polkan tahtiin polkeva Crossroads esittelee Erjan putkityötä, jota hän suosii kovasti, mutta liikaa läpituttuja likkejä viljellen.
JUSSI NIEMI
HHH

Lisää luettavaa