FAITHLESS: Outrospective

Arvio julkaistu Soundissa 08/2001.
Kirjoittanut: Jarkko Fräntilä.
Faithless on pahimmille tanssimusiikkipuritaaneille melkoinen punainen vaate. Se on personoitunut kahteen jäseneen, tummaihoiseen puhelaulajaan Maxi Jazziin ja vaaleahiuksiseen Sister Blissiin, joka hoitelee tuottajan ja kosketinsoittajan hommia.

Arvio

FAITHLESS
Outrospective
Cheeky

Faithless on pahimmille tanssimusiikkipuritaaneille melkoinen punainen vaate. Se on personoitunut kahteen jäseneen, tummaihoiseen puhelaulajaan Maxi Jazziin ja vaaleahiuksiseen Sister Blissiin, joka hoitelee tuottajan ja kosketinsoittajan hommia. Yleensähän underground-tanssiaktit pitäytyvät kasvottomina napinvääntelijöinä ja liikaa julkisuudessa esiintymistä pidetään itsensä myymisenä. Vielä kun Faithlessin syntilistaan lisätään ahkera festarikeikkailu, aktiivinen promoaminen ja melkoinen stadionsoundi, niin selkäänpuukottajia varmasti riittää.
Yhtye on päässyt Suomessakin myyntilistalle Outrospectiven ensimmäisellä singlellä We Come 1, jota voi pitää melko outona vetona siinä mielessä, että paljon parempiakin paloja levyltä löytyy. Zoe Johnstonin vokalisoima Not Enuff Love on kaameasta kirjoitusasustaan huolimatta kaunis, löysärytminen herkistelypala ja Crazy English Summer hieman päälle kaksi ja puoli minuuttinen biititön parisuhdeproblematiikan pohtija: mitä tehdä, kun vanha suola alkaa janottaa? Muhammad Alissa rytmi hieman kiihtyy ja hienot discojouset nostattavat mukavasti tunnelmaa, kun taas osuvasti nimetty Machines Are Us perustuu oikeastaan ainoastaan rytmiikkaan. One Step Too Far ei oikein vakuuta alun chermäisesti käsiteltyjen, Didon laulamien vokaalien takia, mutta sitä seuraava Tarantula on ilmiselvää singlemateriaalia ja tuo mieleen Faithlessin ensimmäisen suuren hitin God Is A DJ:n vastuttamattomuuden.
Codea kuunnellessaan osaa antaa aivan eri tavalla arvoa Faithlessin kaltaisille konemusiikin tekijöille, jotka eivät mene yli aidan matalimmasta paikasta parin lauseen mittaisia sampleja käyttämällä: Maxi Jazzin monotoninen puhe ja musiikin hypnoottinen vellonta luovat kappaleeseen syvämerensukellukseen verrattavan tunnelman, kun taas Evergreen toivottavasti löytää paikkansa Massive Attackin klassikkotuotosten joukosta: akustinen kitara yhdistettynä kertosäkeen aavemaiseen, syyskuun sadekuuroa muistuttavaan tunnelmaan on täydellinen yhdistelmä, jonka tasolle levyn päättävä Liontamer ei aivan yllä.
Outrospective yllättää syvyydellään ja ennenkaikkea rikkaudellaan. Faithless on luonut aivan oman ääniuniversuminsa ja yhtyeen kolmas virallinen jäsen, studiopuolen hoitajana toimiva Rollo Armstrong on tehnyt hienoa tuotantotyötä Maxi Jazzin ja Sister Blissin kanssa. Outrospective on yksi tyylikkäimpiä kokonaisuuksia tänä vuonna ja Faithless on palstamillimetrinsä musiikillaan ansainnut. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa