FINNTROLL: Jaktens Tid

Suomi on humpan ja haitarin luvattu maa. Miten muuten on selitettävissä, että välillä humppakomppiin luottava black-bändi nousee maan Top 20:een? Ilmiötä ei selitä täysin sekään, että Suomi on myös metallin perikuntaa. Finntroll nimittäin laulaa edelleen ruotsiksi. Mitä oikein on tapahtumassa?
Ainakin se on varmaa, että vaikka Suomessa huumorilevyt ovat kautta aikojen menestyneet, Finntrollia ei enää lasketa vitsibändiksi. Eikä siihen totuuden nimessä ole syytäkään. Olisiko niin, että usein puritaaniseksi väitetty metalliyleisökin venyttää musiikkimakuaan hyvän idean ja omaperäisyyden edessä?
Joka tapauksessa Finntroll kertoo vastustamattomia tonttu- ja peikkotarinoita. Eikä siihen tarvita aina edes sanoja. Instrumentaali Bakom Varje Furan aikana voi hyvin kuvitella lihanhimoisen peikkoarmeijan hiipivän lähemmäksi jahtinsa kohdetta. Kun meillä on hyvä joulupukki, meillä voi yhtä hyvin olla myös hampaitaan nirskuttava ja pimeässä iskevä pahojen pikku-ukkojen joukko.
Finntroll jatkaa kakkosellaan pitkälti samoilla linjoilla kuin debyytillään. Kansanmusiikkia ja humppapoljentoa on pyritty lisäämään, mikä on oikein, sillä Finntroll pärjää juuri näillä eväillä. Pohjoista elementtiäkin on tuotu esiin joikulaulua korostamalla. Ja tarinat ovat, mikäli mahdollista, entistä pimeämpiä. Kristityt saavat kyytiä kuten blackissä yleensäkin, kirkkoja poltetaan ja henki lähtee, mutta nyt pöllytys tulee sioilla ratsastavilta ja ihmislihan nälkäisiltä öykkäreiltä. Itse asiassa tämä lähentää Finntrollia skandinaavisen blackin perintöön. Norjalaiset ja ruotsalaiset ovat jo pitkään vannoneet mittavaan historiaansa viikinkijumalineen.
Mutta eihän Suomessa oikeita viikinkejä ollut. Täällä on iät ajat uskottu tonttuihin ja puukotettu naapureita viinapäissään. Tätä historiaa kertomaan Finntroll on paras mahdollinen orkesteri. Se on röyhkeä ja kovaääninen, mutta myös jollain käsittämättömällä tavalla hellyttävä. "Pä trollherrens tryne nu stiga ett grin, han höjer sin yxa han piskar sitt svin!"