Lahdessa vuonna 1987 perustetun Francinen ilmaisu on jo hyvän aikaa sitten loitonnut alun puhdasoppisesta rockabillydiggailusta. One Step Further (2008) sisälsi jo nimessään lupauksen matkan jatkumisesta edelleen, ja näin käy myös Still Burningillä.
Vaikka Francinesta onkin tullut “pelkkä” rockbändi, niin vaikutteensa trio imee yhä ensijaisesti Atlantin takaa. Rumpalin verran kokoonpanoaan uusinut trio polkaisee albumin vauhtiin versioimalla Ritchie Valens -klassikko Come On, Let’s Gon The Paley Brothersin ja The Ramonesin yhteislevytyksen hengessä. Maantien kodiksi ja ainoaksi ystäväksi tunnustava Highway istuisi kantrisuudessaan Freud Marx Engels & Jungin ohjelmistoon ja Money soi kuin Francinen variaatio Barrett Strongin hitiksi laulamasta ja The Beatlesillekin kelvanneesta Money (That’s What I Wantista).
Francinen tasaisen verevään yleisrockisuuteen kuuluu Youn ja Bastardsin ankaruuden rinnalla myös Blue Streakin lähes Chris Isaak -tyylinen rautalangan häivähdys. Kill Me on levyn ska-annos ja kymmenennen studioalbumin jäähyväisraidalla Time To Go Francine suostuu viimein ensirakkautensa rockabillyn vietäväksi.
