GRATEFUL DEAD: The Golden Road (1965-1973)

San Franciscolaisen psykedelian pioneeriyhtye The Grateful Dead hajosi perustajansa Jerry Garcian kuoltua vuonna 1995, mutta jameistaan kuuluisan bändin ura jatkuu ainakin julkaisupuolella vielä kauan. Yhtyeen arkistoihin on kertynyt julkaisematonta materiaalia satoja tunteja, ja nyt julkaistu näyttävä The Golden Road -boksi on vain yksi osoitus siitä.
Uudelleenjulkaisuista kuulu Rhino on koonnut yhteen Deadin Warnerille tekemät levyt, eli yhdeksän ensimmäistä albumia bonusbiiseillä täydennettynä sekä kaivanut arkistojen kätköistä tuplalevyllisen bändin varhaistaipaleen studio- ja liveäänityksiä Birth Of The Dead -nimiselle tupla-cd:lle. Ekstraa boksiin on löytynyt peräti 60 lisäbiisiä. Kokonaisuudessa kuunneltavaa löytyy yli 15 tuntia. Kunnon deadheadille se on tietysti vain silmänräpäys, perhosen siivenlyönti Grateful Dead -avaruudessa, mutta tavalliselle kuluttajalle paketti sisältää paria myöhempää Dead-aarretta lukuunottamatta kaiken, mitä toivoa voi ja enemmänkin.
The Golden Road on nimittäin julkaisuna boksien aatelia. Lukuunottamatta joitakin yksittäisiä paketteja (esimerkiksi Zombiesin Zombie Heavenia tai Rhinon Nuggets-bokseja), Golden Road on sekä komeilta, remasteroiduilta soundeiltaan että tarkalta arkistotyöltänsä parempi kuin valtaosa bokseista. Vaikka sille kertyy hintaa kolme kertaa enemmän kuin tavalliselle muutaman cd:n boksille, ei kokonaisuus tunnu rahastukselta.
Niille, joille alkupään eli kiistatta Deadin kulta-ajan levyt riittävät, on Golden Road selvästi parempi sijoitus kuin bändin 30-vuotisen uran kunniaksi julkaistu So Many Roads vuodelta 1995. Golden Road on myös monella tavalla täysin päinvastainen julkaisu kuin viiden cd:n kollegansa. Missä jameista ja eri vuosikymmenillä julkaisematta jääneistä studio- ja livebiiseistä koottu So Many Roads palvelee vannoutuneita deadheadeja, täydentää Golden Road alkuperäisiä levyjä editoimattomilla versioilla biiseistä, kokonaisilla studiojameilla, vaihtoehtoisilla otoilla, sinkkuversioilla ja tietysti aiemmin julkaisemattomilla liveillä. Täydennetyt levyt, yhdessä kirjan ja erillisten levyvihkosten kanssa kertovat yhtyeen kehitysvaiheiden tarinan sekä asiallisena pienoishistoriikkinä että musiikillisena kokonaisuutena.
Paketin ylpeys, Lou Tambakoksen ja yhtyeen historioitsijan Dennis McNallyn kokoama Birth Of The Dead on kieltämättä jännittävä ekskursio aikaan, jolloin yhtye oli vielä tavanomaiselta kuulostava garagebändi nimeltä Warlocks, sekä Deadin alkutaipaleen konserttimateriaaliin. Erillisellä levyllä julkaistut livepätkät vuodelta 1966 ovat jo selvästi Deadille ominaista jamitrippailua, mutta kappaleet ovat vielä 60-luvun puolenvälin standardeja, kuten It´s All Over Now, Baby Blue, I´m A King Bee ja He Was A Friend Of Mine.
Erityisesti Golden Road valottaa Deadin väheksyttyjä Anthems Of The Sunia ja Aoxomoxoaa. Niistä ensiksi mainittua on pidetty epäonnisena yrityksenä pelastaa keskeneräinen studiomateriaali editoimalla lp livemateriaalin avustuksella kollaasiksi. Päällekkäin koottujen äänikerrosten ja elektronisten efektien oli tarkoitus simuloida lsd-trippiä, mutta vanhoilla vinyyleillä tulos kuulosti lähinnä suttuiselta. Remasteroitu Anthem onkin huomattava parannus, ja nousee yllättäen yhdeksi paketin kiinnostavimmista levyistä. Syy voi tietysti olla siinäkin, että Deadin klassiset mestariteokset Workman´s Dead ja American Beauty ovat kuluneet levysoittimella useammin. Oli miten oli, Grateful Dead ei ole koskaan kuulostanut levyltä näin elävältä.