GRATEFUL DEAD: Trucking Up To Buffalo, July 4. 1989

Arvio julkaistu Soundissa 09/2005.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Maailman eniten taltioidun bändin arkistoissa materiaalia riittää, onneksi tasoakin. Tämä tupla tarjoaa kokonaisen jättikeikan New Yorkin Buffalosta kaksi vuotta Deadin listoille nostaneen In The Dark -albumin jälkeen. Ainoa näyte siltä on tyynen optimistinen Touch Of Grey.

Arvio

GRATEFUL DEAD
Trucking Up To Buffalo, July 4. 1989
Rhino

Maailman eniten taltioidun bändin arkistoissa materiaalia riittää, onneksi tasoakin. Tämä tupla tarjoaa kokonaisen jättikeikan New Yorkin Buffalosta kaksi vuotta Deadin listoille nostaneen In The Dark -albumin jälkeen. Ainoa näyte siltä on tyynen optimistinen Touch Of Grey.

Ship Of Foolsin, Morning Dew'n ja kansanjuhlaksi kasvavan Not Fade Awayn kaltaisten vakiherkkujen ohesta löytyy harvinaisuuksia, kuten calypso-bravuuri Man Smart, Woman Smarter. Bob Weir laulaa Dylanin When I Paint My Masterpiecen ja huimasti kiitävän All Along The Watchtowerin suorastaan hurjasti, samoin kuin Jerry Garcian sliden koristaman Walking Bluesin. Deadin aliarvostettuihin huippuhetkiin lukeutuva Terrapin Station soi Garcian mestarillisesti kimaltavan kitaran siunaamana 12-minuuttisena versiona. Ykkös-lp:n Cold Rain & Snow'n rauhallisessa tulkinnassa Jerry panostaa muhkeaan twangiin.

Weirin soolodebyytistä muistuttavat rokkaava Greatest Story Ever Told, katkeransuloinen Looks Like Rain ja tavallista tummemmin trippaava Playing In The Band. Phil Lesh vaihtaa basson trumpettiin ja kauttaaltaan tyylikkäästi soittavan Brent Mydlandin syntikka ilkamoi Spacessa, jonka hilpeä seikkailuhenki todistaa Deadin sammumattomasta musiikillisesta uteliaisuudesta. 

Lisää luettavaa