Riemastuttavan euforisella Känn ingen sorg för mig Göteborg -debyytillä (2000) Håkan Hellström juhli nuoruuttaan. Nyt 34-vuotias mies muistelee sitä.
Myös neljännellä albumillaan Hellström lainaa avoimesti suosikeiltaan ja viittaa usein omiin lauluihinsa. Uskomattoman hienon Tro och tvivelin teksti sitoo ahdistavan nuoruuden perheellisen miehen onnelliseen nykyhetkeen ja päättyy Springsteenin Backstreetsin pianoteemaan. Zigenarliv dreamin rämisee hieman Dylanin Subterranean Homesick Bluesin tapaan ja Kär i en ängel on rakastettava Temptations-pastissi. Kaikessa välittömyydessään För sent för edelweiss -levyn kappaleet tuntuvat heti tutuilta ja rakkailta, jakamista odottavilta.
Håkan Hellströmin lauluihin pätee vanha oivallus: kertoessaan Hellströmin omasta elämästä ne kertovat myös hänen kuuntelijoidensa elämistä. Niihin on helppo rakastua, koska monen vuosia sitten ensilevyyn ihastuneen oma elämä on kulkenut samaa rataa kuin laulajan – ystäviä on kadonnut, lapsia syntynyt ja ehkä jopa paikka tässä maailmassa löytynyt. Saman tyyppistä artistia olen kaivannut Suomeenkin jo vuosikaudet, mutta eipä ole näkynyt.
Suurin kehu tulee vasta viimeisenä. Tämän levyn jälkeen Joakim Berg vaikuttaa vain Ruotsin toiseksi parhaalta rocksanoittajalta.
