HATEBREED: Perseverance

Arvio julkaistu Soundissa 05/2002.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Hatebreedin debyytistä Satisfaction Is The Death Of Desire ehti vierähtää viisi vuotta, ennen kuin Perseverance saatiin kauppoihin. Tällä välillä Hatebreed kiersi Ozzfestit ja Tattoo The Earthit ja ponkaisi jättiyhtiön suojiin.

Arvio

HATEBREED
Perseverance
Universal

Hatebreedin debyytistä Satisfaction Is The Death Of Desire ehti vierähtää viisi vuotta, ennen kuin Perseverance saatiin kauppoihin. Tällä välillä Hatebreed kiersi Ozzfestit ja Tattoo The Earthit ja ponkaisi jättiyhtiön suojiin. Voisi siis kuvitella, että kyseessä on jälleen yksi nu-metal-ryhmä, jolla yritetään lypsää löysät dollarit pois kuljeksimasta, mutta Hatebreed on toista maata: hard core -pohjalla operoiva suunpieksäjä, joka runttaa coreiluunsa vahvaa metallista vaikutelmaa.

Hatebreed esittää ison levy-yhtiön edustajaksi yllättävänkin ärhäkkää meteliä, sillä kitarat tipahtelevat välillä lähes death metal -kuvioihin. Perseverance on oiva näyttö siitä, että huomatuksi saattaa tulla muutenkin kuin hyppäämällä jo valmiiksi liian kansoitettuun uusmetallikelkkaan. Huomionarvoista Perseverancella on sen ytimekäs, periksiantamaton luonne. Kuudentoista biisin koosteesta vain kaksi ylittää kolmen minuutin rajan ja lyhyet biisit täytetään rujosti jyräävällä, groovaavalla metallilla ja hokevammalla, jengihoilauksella terästetyllä hard corella. Kapellimestarina toimii Jamey Jastan raastava ääntely. Minkäänlaisia myönnytyksiä kohti yleisemmin hyväksyttävää soundia ei ole tehty.

Provenin ja Unlovedin kohdalla kuullaan slayermäistä rytmitystä mikä ei ole ihme, sillä levyn on tuottanut Slayerin viimeisestä vastannut Matt Hyde ja Final Prayerillä vierailee Kerry King. Perseverance on täynnä uhoa ja paketti olisi todella toimiva jos äkäisyys ei alkaisi purra itseään nilkkaan; loppulevyllä ei meinaa enää huomata biisin vaihtumista toiseen. 

Lisää luettavaa