HERRA YLPPÖ & IHMISET: Pojat ei tanssi

HERRA YLPPÖ & IHMISET
Pojat ei tanssi
Columbia

Biografistinen lähestymistapa Herra Ylpön ja Ihmisten tuotannossa näyttäisi saavan jatkoa. Parin vuoden takainen Sata vuotta -albumi huipentui henkilökohtaiseen tilitykseen, jonka päätteeksi oli aivan pakko lähteä vetämään viinaa ja saada jotain toimintaa. Pojat ei tanssi -levyä varten Ylppö on toteuttanut uhkauksensa. Uudet laulut kertovat siitä, mitä tuon pitkäksi venähtäneen yön aikana tapahtui. Niissä heilutaan hulluna, kohdataan uusia tuttavuuksia, muistellaan menneitä ja pohditaan asioita tuoreesta näkökulmasta.

Leikki sikseen, Ihmiset ei tietenkään ole Herra Ylpön väline kirjoittaa omaelämäkertaa. Hän vain sattuu saamaan inspiraationsa eletystä elämästä ja tekemään biisinsä sillä periaatteella. Yhtyeen nimi voi kertoa tästä enemmän kuin tarvitsisikaan. Joka tapauksessa Pojat ei tanssi -albumiin on hankala suhtautua bändituotoksena, varsinkin kun se kuulostaa musiikillisesti yhtä odotuksenmukaiselta kuin sanoituksellisestikin. Levy on edeltäjäänsä vapautuneempi kokonaisuus, ja sitä myötä punainen lanka pääsee välillä karkuun.

Sisimmältään Queens Of The Stone Agen ja Placebon muodostamalla koordinaatistolla viihtyvä, semi-modernisti rockaava Pojat ei tanssi ei ole helppo levy, mutta sen kappaleita on helppo kuunnella. Sävellykset vaikuttavat joko kiinnostavilta tai sitten iskevät suoraan tajuntaan. Ylppö ei ole kaksinen laulaja, mutta tulkitsee biisinsä vetovoimaisesti. Studiossa kakku on saatu päältä kauniiksi Janne Halmkronan ja Rake Eskolinin avustuksella.

Jonkinlainen linjattomuus materiaalia tuntuu kuitenkin vaivaavan. Esimerkiksi Hylättyjen valtakunnan kertosäe on hellyttävän 80-lukulainen, nimibiisissä raivostuttavan festaritunnelmainen ja Rakkaus on raskasta -kappaleessa puolestaan musertavan melankolinen. Hienoja biisejä arvolleen sopivasti toteutettuna kaikki tyynni, mutta tunnetila joka sallisi albumin kuuntelun alusta loppuun on edelleen löytymättä.

Ylpön tekstit eivät sellaisinaan osallistu kokonaisuuden rikkomiseen. Parhaimmillaan ne ovat ykköslaatua, mutta silloin kun eivät toimi, ne eivät todellakaan toimi. Tällä levyllä ikääntynyt runopoika pysyy piilossa eikä yhteiskuntakriitikkokaan ole eksynyt paikalle. Parilla one linerilla ylittyy Morrisseyn nykykunto, mikä ei valitettavasti enää anna aihetta juhlaan.

Ihmisten toisen albumin myötä Herra Ylpön taiteilijakuva vahvistuu entisestään, mutta levyn käyttötarkoitus jää epäselväksi. Pojat ei tanssi onnistuu löytämään reittinsä Ihmisiltä ihmisille vain pieninä annoksina.