HERRA YLPPÖ & IHMISET: Sata vuotta

HERRA YLPPÖ & IHMISET
Sata vuotta
Columbia

Maj Karman pääjehu on ollut monelle vaikea pala purtavaksi. Klanipään tietoinen leikittely rocktähden elkeillä on hämmentänyt maassa, jossa hieman karrikoiden sanottuna imagotietoinen rockmuusikko voi olla vain villapaitainen indiehiihtäjä tai meikkaava pyryharakka. Oman lukunsa muodostavat Herra Ylpön yhtyeelleen kirjoittamat tekstit, jotka kuulostavat todellisilta tapahtumilta, mutta jotka tuntuvat toisinaan niin ivallisilta, ettei siitä voi olla varma. Juuri siksi Herra Ylpön soololevyn tunnustukselliset kappaleet pysäyttävät.

Sata vuotta kertoo naisista, rakkaudesta, julkisuudesta, parisuhteesta ja lopulta sen päättymisestä. Kaikki tämä on filtteröity Ylpölle ominaisen kuivan huumorin lävitse, mutta totuus käy silti ilmi. Nyt artisti ei huijaa tai sitten bluffaa todella häikäilemättömästi. Levy on raadollisuuteen asti rehellinen. Jos Ylppö olisi kertonut tämän kaiken naistenlehdessä, hänen sanomaansa kutsuttaisiin tilitykseksi.

Rakkaudesta, sen huumasta ja sen tuomasta tuskasta on kirjoitettu maailman sivu sekä koskettavia että banaaleja lauluja, joihin eläytymällä kuulijat tahtovat samaistua laulujen henkilöihin. Ylpön albumilla tunteet tuntuvat tosilta, mutta myös todellisilta. Päähenkilö ihastuu videovuokraamon tyttöön, säheltää baareissa ja käy vieraissa. Elää siis tuskastuttavan realistisesti reilun kolmekymppisen sukupolven elämää. Olennaista ei ole miltä rakkaus tuntuu, vaan se mitä sen tarve pistää tekemään.

Ylpöllä on aina ollut silmää yksityiskohdille ja teräville arkihavainnoille. Kauniin sinkkunaisen vapauden hinta on yksinäisyys ja suhteen loppuessa pahimmalta tuntuu tavaroiden jakaminen. Käytöksellään pahennusta herättävän pariskunnan rakkautta kuvataan suomalaisten punkbändien nimillä. Kaveeraaminen Kauko Röyhkän kanssa näkyy yhä enemmän Ylpön kirjallisessa ilmaisussa.

Puhemaisesta epälaulustaan hiljaksiin poispäin pyrkinyt Ylppö laulaa Sata vuotta -levyllä oikeammin kuin koskaan ja myös kuulostaa olevansa tekstiensä kanssa tosissaan. Enemmän pesäeroa Maj Karmaan olisi voinut tehdä editoimalla tarpeettomat tuplabassarilätkytykset ja alleviivaavan hyökkäävät kitarat. Ne ovat kuitenkin kauneusvirheinä marginaalisia.