HIDRIA SPACEFOLK: Symbiosis

Arvio julkaistu Soundissa 09/2002.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Kotimaisen psykedelian ystävillä on pulskat ajat, koska tasokasta suomalaista hämyrockia tuutataan maailmaan tuon tuosta. Circle ja Kuusumun Profeetta huitovat kylän suurimmalla miekalla Porissa, Tampereella häröilee monikin porukka ja nyt usvaiseen joukkoon astuu helsinkiläinen Hidria Spacefolk esikoisalbumillaan.

Arvio

HIDRIA SPACEFOLK
Symbiosis
Silence

Kotimaisen psykedelian ystävillä on pulskat ajat, koska tasokasta suomalaista hämyrockia tuutataan maailmaan tuon tuosta. Circle ja Kuusumun Profeetta huitovat kylän suurimmalla miekalla Porissa, Tampereella häröilee monikin porukka ja nyt usvaiseen joukkoon astuu helsinkiläinen Hidria Spacefolk esikoisalbumillaan.

Jonkinasteista kulttimainetta live-esiintymisillään hankkinut avaruuskansa esittäytyy Symbiosis-levyllä kuulaasti ja svengaavasti toimivana instrumentaaliryhmänä. Mytologismystistä revitystä täynnä olevat kannet ja muun muassa muinaisiin mantereisiin viittaavat kappaleen nimet sitovat Hidrian osaksi uushippeyden, spacerockin ja progressiivisen popin maailmoja. Näiden hämärien nimikkeiden alla tehdään monenmoista musiikkia suorasta vanhan jäljittelystä sinfonisen progen väkinäiseen ja ylitekniseen tekohengitykseen.

Vaikka Hidria Spacefolkin kappaleissa liehuu menneisyyden kummitus poikineen, on yhtyeen musiikissa vastustamatonta vilpittömyyttä ja tuoreutta. Levyn käynnistävä hypnoottinen Terra Hidria paljastaa orkesterin kuuluvan pitkätukkamusiikin transsitaajuuksia, sadunomaisuutta ja psykedeelisyyttä korostavaan siipeen. Folk-henkisesti käytetyt akustiset kielisoittimet tuovat tähän hämyseokseen sopivasti ilmaa ja mystiikan auraa, jota kautta levyn Hawkwindin hapokkaassa hengessä kurlaavat moogit hyvin tukevat.

Symbiosis on tuotettu todella huolella ja ammattimaisella otteella, missä piilee jopa vaaran tynkä. Orkesterin sointiin meinaa paikoitellen hiipiä tarpeetonta steriilisyyttä ja fuusion käryä. Olisiko pieni soundillinen ruokottomuus ja suhistelu nostanut tämän vakuuttavan debyytin vielä hurjempaan liitoon?

Parista kysymysmerkistä huolimatta Hidria Spacefolk on tehnyt sekä muodoltaan että sisällöltään vaikuttavan debyytin, joka toivon mukaan leviää myös kiihkeimmän ufo-undergroundin ulkopuolelle. Olisi mukava nähdä, miten Symbiosisin päättävä huima Pangaia saisi paitsi takkutukkaisen paljasjalkahipin myös tavallisen avarakatseisen rock-fanin riehumaan hurjien psykevalojen välkkeessä. 

Lisää luettavaa