HOWIE B.: Folk

Arvio julkaistu Soundissa 10/2001.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Pian on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun Trickyn ja Aphex Twinin tapaiset pioneerit tekivät modernin koneajoisen musiikin turvalliseksi kaikenlaisille kokeiluille. Ja niinpä maailman eri kulmilta onkin jo jonkin aikaa tulvinut toinen toistaan höntimpiä elektroyrittäjiä.

Arvio

HOWIE B.
Folk
Polydor

Pian on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun Trickyn ja Aphex Twinin tapaiset pioneerit tekivät modernin koneajoisen musiikin turvalliseksi kaikenlaisille kokeiluille. Ja niinpä maailman eri kulmilta onkin jo jonkin aikaa tulvinut toinen toistaan höntimpiä elektroyrittäjiä. 60-luvun lopulla syntynyt skotlantilainen Howard Bernstein on niitä harvoja aidosti kiinnostavia studiovelhoja, joiden hyvällä tavalla vinksahtaneet tekemiset toimivat säännöllisesti majakkoina kaikille virkaveljille ja -sisarille.
Howie B on toiminut U2:n "livetuottajana" sekä DJ:nä ja tehnyt erilaisia yhteishankkeita muun muassa Björkin, Trickyn, Goldien sekä Brian Enon, Ry Cooderin ja leffapuolella Wim Wendersin sekä Nic Roegin kanssa. Neljännellä omalla levyllään mies kutsuu studioon Robbie Robertsonin, ambienttitrumpetisti Jon Hassellin, flamencokitaristi Raimundo Amadorin sekä muita kiintoisia hahmoja. Folk. esittäytyy Howie B-mäisen tummana ja tyhjänä, mutta lohdullisena teoksena. Albumi on monipuolisuutensa ansiosta, ei suinkaan sen kustannuksella, myös helposti lähestyttävä – jopa kutsuva.
Levyn tähtihetkiksi nousevat hypnoottisen seksikäs Watermelonsugar, petergabrieliaanisesti hinkkaavat All This Means To Me ja My Wee Codpiece sekä dubologinen Touch. Muiden toimiensa ohella elektronisen musiikin toiseksi tuotteliain renessanssimies pyörittää Pussyfoot-levyfirmaa, kollaboroi aitoon poikkitaiteelliseen tyyliin tanssi- sekä teatteriryhmien kanssa ja julkaisee toisinaan myös kirjoja. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa