HOWIE B.: Snatch

Arvio julkaistu Soundissa 04/1999.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
PopMart -rundilla U2:n katu-uskottavuusongelmia ratkoneen Howie Bernsteinin Snatch kauhoo soundikattilan pohjilta saakka. Pari vuotta sitten ilmestyneen Turn The Dark Offin laimea elektroninen groove unohtuu, kun Skotlannin oma poika palaa juurilleen ja vääntää sound systeminsä dub-nappulan kaakkoon.

Arvio

HOWIE B.
Snatch
Pussyfoot

PopMart -rundilla U2:n katu-uskottavuusongelmia ratkoneen Howie Bernsteinin Snatch kauhoo soundikattilan pohjilta saakka. Pari vuotta sitten ilmestyneen Turn The Dark Offin laimea elektroninen groove unohtuu, kun Skotlannin oma poika palaa juurilleen ja vääntää sound systeminsä dub-nappulan kaakkoon. Vastikään julkaistun asiallisen Sly And Robbie -yhteistyön jatkoksi on tarjolla todella rikasta ja rouhevaa ääntä.

Snatchin juureva, mutta moderni soundi vääntää ja kääntää syvältä vatsanpohjasta. Äänimassa on paksu ja makea kuin Howien käryttämien tupakoiden tuoksu. Howien omalla labelilla julkaistun levyn tunnelma on tumma, mutta ei millään lailla pelottava. 55-minuuttisella ällistyttävän yhtenäisellä albumilla on vähän sama fiilis kuin David Holmesin hienolla Lets Get Killed -kiekolla, mutta siinä missä Holmes suuntasi New Yorkiin, on Howien henki vahvasti Kingstonin kaduilla.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa