Suomiräpin Dali ja Godard, soittolavoja tarkkaan karttava ILS-mies Huge L julkaisee 19 omakustannekulttihittilevyn jälkeen tuotetta levy-yhtiöllä. Veikkaan tulevaisuuden todistavan, että meidän aikamme merkittävimmät musiikkituotannot tapahtuivat cd-r- ja omakustannemaailmassa, mutta hyvä, jos tämän miehen matskua saadaan kauppoihin laajemmalti.
Kroonista biittinuhaa Frank Einsteinina pärskivä ja vakavasta puheripulista Huge L:nä kärsivä mies pistää peliin 75 minuuttia matskua, eli voisi luulla tässä syyllistyttävän cd-ajan hiphopin helmasyntiin – häviävien luonnonvarojen käyttämiseen tyhjäpäisen täytematskun tuottamiseen. Sitä ei juurikaan levyllä ole. Toki muutama heikompi raitakin löytyy, kuten Tekotaidetta tai Muut oksia, mutta kovien palojen hyökyaallon edessä nämä jäävät merkityksettömiksi.
Touché kantaa loppuun saakka. Vielä kahden viimeisenkin biisin kohdalla jaksaa kuunnella ajatuksella ja arvostaa mielettömän hyvää, rouheata tuotantoa ja kovaa lyrikkaa. Kumpaakaan ei ole tällä levyllä puunattu hengettömäksi. Äänistä ja ajatuksista henkii vapautuneisuus.
Tästä vuodesta, kuten parista edellisestäkin, on tulossa suomiräpin annus mirabilis. Pää nyökkymään.
