HUGE L: Delirium Tremes

HUGE L
Delirium Tremes
Monsp Records

Lupasin itselleni jo viime kerralla Hugen levystä kirjoittaessani, etten enää tekisi sitä. Niitä tulee niin paljon. Aluksi on aina olo, ettei ole juurikaan sanomista, koska päällisin puolin levyt muistuttavat niin kovasti toisiaan. Mutta sitten kuunnellessa alkaa diggailemaan ja miettii, että kyllähän tältäkin levyltä löytyy tarpeeksi monta hyvää biisiä, että tekee mieli kertoa asiasta. Niin kävi nytkin.

Olen putkiremppaa paossa, joten en voi mennä hyllylle ja kuunnella omia menneisyyden Huge-suosikkejani, mutta tämän levyn parissa tulee usein olo, että käsissä on miehen ehjin kokonaisuus. Yksikään biisi ei särähdä, ja tämä siitä huolimatta, että levyllä laulaa maestro itse. Itse asiassa Rankempi maanantai ja Juomasta jäävät helposti soimaan päähän. Trubaduurijollotus yhdistettynä Hugelle ominaisiin one-liner -heittoihin on murhaa. Huuruinen dubi Bissebongi on myös varsin riemastuttavaa kuultavaa. Biiseissä kuten Rospuutto on se hieno 1990-lukulainen fiilis, kun kukaan ei osannut aavistaa, että elektroninen musiikki voisi olla isoa bisnestä. Hugen kotistudiossa se ei ole sitä vieläkään.

Jos ostat vain yhden Huge L -levyn tänä vuonna, osta tämä. Tai minään muunakaan vuonna. Ainakin muistaakseni. Kyllähän tämä taas Hugelta kuulostaa, mutta toisaalta tarpeeksi erilaiselta.