JOHN FRUSCIANTE: The Empyrean

Arvio julkaistu Soundissa 2/2009.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Vuosikaudet Red Hot Chili Peppers vei ilmaisuaan stadion- ja radioystävällisempään suuntaan. Saavutettuaan ääripisteen suosikkiyhtye vetäytyi pitkälle tauolle. Sieltä palaaminen ei varmastikaan ole helppoa.

Arvio

JOHN FRUSCIANTE
The Empyrean
Record Collection

Vuosikaudet Red Hot Chili Peppers vei ilmaisuaan stadion- ja radioystävällisempään suuntaan. Saavutettuaan ääripisteen suosikkiyhtye vetäytyi pitkälle tauolle. Sieltä palaaminen ei varmastikaan ole helppoa.

Red Hot Chili Peppersin levyillä kaikkien oli pakko pelata yhteiseen pussiin. Niillä kitaristi John Frusciante ei saanut toteuttaa itseään oman tahtonsa mukaan. Kuin puhdistaakseen mielensä, hän aloittaa levynsä yhdeksänminuuttisella kitarasoololla, jonka taustalla nukahtamisen partaalla oleva hippi kolistelee rumpuja.

Albumin toisena raitana kuullaan varsin uskollinen luenta Tim Buckleyn Song To The Sirenista. Vasta sitten vanhakantainen rocklevy – tekijänsä mukaan se on parhaimmillaan pimeässä ja helvetin kovaa kuunneltuna – alkaa kunnolla. Monista sen kappaleista olisi saanut soundeja siistimällä ja rönsyjä leikkaamalla kelpo materiaalia Chili Peppersille.
Tietenkin kiekolla sooloillaan sen verran, että kaikkien on helppo mieltää se kitarasankarin levyksi. Gospelkuoron ja jousikvartetin mukaan maksaneen Fruscianten soundi vonkuu usein kuin 60-luvulla – ja vintagevehkeillä kaikki on epäilemättä toteutettukin. Muutenkin parasta levyssä on sen rohkea dynamiikka, jollaista nykyään harvoin tapaa.

Lisää luettavaa