Waltari-yhtyeen nokkahahmo Kärtsy Hatakka suuntaa toisella sooloalbumillaan metallin ja melodisen rockin maisemiin. Hatakka on tunnetusti aina toiminut oman mielensä mukaan ja heittäytynyt estottomasti tyylistä toiseen (punk, tekno, industrial), mutta on parhaimmillaan raskaamman ilmaisun parissa. Kärtsy, joksi myös Hatakan nelijäseninen bändi on nimetty, toimii pitkälti Waltari-kaavan mukaan, joka merkitsee huomattavaa vetovastuuta näppärille kitaristeille Nino Silvennoiselle ja Samuli Vuorelalle. Bändi ei myöskään häviä iskuvoimassaan Waltarille, joten keskinäinen samankaltaisuus on jopa hämmentävää.
Awaylla Kärtsy on rajannut tyylikirjoaan, ja tuloksena on edellistä Duty Freedom -albumia yhtenäisempi kokonaisuus. Please Don’t See Me, The Lonely, Not Fade Away ja Guilty muodostavat Awayn alkupuolen hienon neljän raidan suoran. Lievästi goottihenkinen popralli Temptation kilkuttavine pianoineen ja kertosäkeineen on myös mieleenpainuva. Levyn päättävästä paisutuksesta, Stepford Menistä, huokuu menneiden aikojen toverillista yhteishenkeä, kun siihen vielä yhtyy lauma taustalaulajia ja muita apuvoimia. Täydellinen huipennus, jos mikä. Levyn jokainen kappale ei ole merkkiteos, mutta hutejakaan ei ole eksynyt mukaan. Levy puhuttelee myös muhevien soundiensa puolesta.