Tämä on musiikillista pornoa elektronisten äänten rakastajille. The Knifen neljäs levy kuulostaa perhanan hyvältä – se sykkii, säksättää, paukkuu, vinkuu ja surisee mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Rytmeissä on usein ripaus afrikkaa, mikä luo kiehtovan kontrastin teolliselle teknokalskeelle. Albumin yleissoundi on kylmä ja etäinen, ja paikoin päädytään hyvin painostaviin tunnelmiin.
Ruotsalaisten Dreijerin sisarusten Karinin ja Olofin musiikki on aina kolunnut ennakkoluulottomasti elektronisen musiikin hämäriä ja pölyisiä nurkkia, mutta Shaking The Habitualin rinnalla jo vuosia pauloissaan pitäneet Deep Cuts (2003) ja Silent Shout (2006) sulavat suussa kuin murein hevosen sisäfilee. Paljon kertoo se, että yhdeksän minuutin ajan intensiivisesti jyskyvä maistiaisbiisi Full Of Fire edustaa albumin helpointa antia. Toisessa ääripäässä on Oryxin kaltaista migreenimelua. Myös Fever Ray -nimellä hienoa musiikkia tehnyt Karin laulaa kuin ilkeistä ilkein äitipuoli.
Hattu lähtee siis päästä jo pelkästä kunnioituksesta, mutta sitkeänkään yrittämisen jälkeen en ole päässyt sen pidemmälle – itse asiassa levyn keskittynyt läpi kuunteleminen tuntuu mahdottomalta. Maratonmittaisen albumin äärimmilleen venytetyt biisit tekevät paikoin kaikkensa kuulijan karkottamiseksi, vaikka toisinaan musiikki tuntuukin viekoittelevan rohkeimpia viereensä.
Shaking The Habitual on musertava levy, hyvässä ja pahassa.