Kreator tekee Megadethit: yksinkertaistaa raivonsa lätkeeksi, jonka se haluaisi harvalyöntisyyden ja toiston siivittämänä tarttuvan uuteen kuulijakuntaan. Megadeth ehkä kasvatti ihailijoiden ja kotiin päin tulevien dollarien määrää, mutta vanhan fanin vinkkelistä se onnistui uudella tyylillään vain kerran. Kreatorilta tuo Symphony Of Destruction puuttuu ja se ilmoittautuukin aivokuolleeksi saman tien.
Ja pahempaa: Kreator ottaa mallia Paradise Lostin One Secondista. Lost onnistui ainakin osittain, mutta saksalaisen loistothrashin kuninkaan kokeillessa ohjelmointeja ja muuta ”uutta” ainoa selkeä tunne on sääli. Kun Mille alkaa Chosen Few’ssä huokailla ja laulaa kliinisen puhtaasti, on tulla kusi housuun.
Uusien tuulien nuuskiminen on hyvä asia silloin, kun se tapahtuu luonnollisesti. Kreatorin kohdalla uudistus merkitsee itsekritiikin kadottamista pakotetun muutoksen kourissa. Taitaa olla hyvästien aika.
