Levyarvio: Barren Earthin uutuuden biisiparhaimmisto nousee heittämällä vuoden kovimpien kotimaisten joukkoon

Barren Earth
A Complex Of Cages
Century Media

Tämä levy aiheuttaa hieman kärsimättömyyden väreitä. Färsaarelaisella laulajalla vahvistettu suomalainen progeryhmä on nimittäin menossa tuoreimmallaan täsmälleen oikeaan suuntaan.

Mahtipontisimmat kuolometallivaikutteet ja itsetarkoituksellinen kitarataidoilla isottelu on jätetty vähemmälle, ja nyt ammennetaan tunnelmallisesta klassikkoprogesta enemmän kuin hiukkasen. Barren Earthin kypsin tuotos ikinä tuo soundiltaan mieleen hyvällä maulla hillityn Dream Theaterin ja hieman dynaamisemman ja melodisemman Insomniumin.

Muutama biisi levyllä nousee heittämällä vuoden kovimpien kotimaisten joukkoon. Suorastaan Behemothmaista vyörytystä simppelin vaikuttavaan kertosäkeeseen yhdistelevä Zeal kuuluu näistä parhaimmistoon.

Noston arvoisia ovat myös kymmenminuuttinen eepos Solitude Pith, jossa Opeth ja King Crimson lyövät kättä aivan sulassa sovussa, sekä sinkkubiisiksikin valittu hauraan kaunis balladi Withdrawal. Mainittava on myös laulaja Jón Aldará, joka kuuluu nykymetallin ylivoimaisiin huippuihin.

Tästä tuotoksesta on kuitenkin edelleen matkaa napakymppiin. Kaikki biisit eivät tee syvällistä vaikutusta useammallakaan kuuntelulla ja moneen suuntaan virtaileva ja välillä suvantoihin jumittuva kokonaisuus kaipaisi edelleen hieman editoimista, puimista ja hiomista.

Silti, loistavaa tulevaisuutta kohti on tällä teoksella otettu aimo harppaus.