Quintessencen riveistä suuren yleisön tietoisuuteen noussutta trumpetistitähti Verneri Pohjolaa luonnehditaan yhdeksi Euroopan luovimmista ja omaperäisimmistä jazz-innovaattoreista. Erityisesti kiitellään hänen ilmaisuvoimaansa ja vakuuttavaa tulkintaa sekä improvisaationsa intensiteettiä. Eikä syyttä, todisteena tästä on juuri näistä ainesosista koostuva muusikon uusin albumi, joka on täynnä tunnetta ja mahtipontista ilmaisua kuten myös meditatiivista torvensoittoa.
Vaikkakaan kuolleet eivät näe unia, on levyllä unenomaisen surrealistinen tunnelma. Kaikki albumin kappaleet ovat Pohjolan originaalisävellyksiä ja kuoroa johtaa miehen kaihoisa trumpetti, jonka imuun muut instrumentit heittäytyvät täydellisessä vuorovaikutuksessa. Molekyylit muuttavat muotoaan, kun Suomi-jazzin ykkösnimistä koostuvan kvartetin (Pohjola, Prättälä, Lötjönen, Kallio) kemiat sulautuvat saumattomaan yhtälöön. Tuloksena on luovuuden alkuvoimaa pulppuava, nuottien sekä vapauden ja impron välillä tasapainotteleva hypnoottinen kompositio, kun Pohjolan Miles Davis bändeineen näyttää mallia, miltä jazz vuonna 2020 kuulostaa.
