Levyarvio: Mikko Herranen sylkee suustaan napalmia – Mistererin levy on ysärigrungella maustettua thrashia

Misterer
Ignoramus
Three Chords

Monissa liemissä keitetty rumpali-laulajatuottaja Mikko Herranen pistää rässiksi kera liudan yhtä kokeneita muttei aivan yhtä nimekkäitä ystäviään. Pari vuotta sitten perustetun Mistererin esikoisalbumilla on genren perinteiden velvoittamalla tavalla lyhyestä virsi kaunis. Kaikki tyhjäkäynti on poistettu: albumi kellottaa kymmenestä biisistään huolimatta alle puoli tuntia ja mylläysten tempo on keskimäärin kiivas. Soitto on rutinoituneen tarkkaa ja Herranen sylkee suustaan napalmia. Lyriikkatarjottimelta löytyy muun muassa kiukkua, suomalainen sisu ja sota by Perkele, laiskasti ABBAn superhittiä runteleva kertsi, vieraantumista, syrjäytymistä ja muita turhaumia sekä nokkela mutta haikea rakkaudentunnustus masturbaatioapuvälineelle. Ja kun yhtyeen puikoissa on kokenut tuottaja, sounditkin ovat juuri niin hyvät kuin odottaa saattaa.

Tiukkoja thrash metalia ruoskivia rykmenttejä on toki kuultu maailman sivu, mutta Misterer erottuu kaikista muista aivan omanlaisekseen aina herkistyessään melodiseksi, sen laulumelodiat ja Herrasen tapa laulaa niitä nimittäin tuoksahtavat Alice In Chainsin tapaan metalliselta ysärigrungelta. Sellaista ei moni olekaan suoraviivaiseen thrashiin menestyksekkäästi aikaisemmin onnistunut sekoittamaan!