Dinosaur Jr:ää rakastettavampia bändejä ei ole montaakaan. Tämän huomion aiheutti 90-lukuinen särövalli, jossa on elämän intohimoa ja musertavaa melankoliaa kuin merimiessolmussa. Romuluisen introverttia herkkis-metelöintiä ei ehkä kukaan tee näin hienosti, eikä vuosien karttuminen ole 80-luvulla aloittaneen yhtyeen ilmaisun tenhoa hälventänyt lainkaan.
Toki näillä kilometreillä Dinosaur Jr:ltä ei voine odottaakaan suuria irtiottoja tavaramerkkirymistelystään. Ja periaatteessa samaa korviavihlovaa countrya se edelleen onkin. Otteet ovat jykevät ja särövalli paikoitellen ihanan huumaava, joten perinteikkäästi rakennetut sävellykset ovat hyvin selkeää jatkumoa Neil Youngin ja Crazy Horsen rymistelylle. 1990-lukulainen indie ja vanhempi punk-tausta vaanivat kyllä edelleen taustalla.
Biisimateriaali on tasavahvaa, joskaan ei huipputasoa. Lou Barlow’n laulama nätti indie-leijuttelu Garden on mukavaa vaihtelua J Mascisin tavaramerkkinarinaan. Take It Back pianorenkutuksineen on rasittava, mutta muuten levy on aivan mukavaa kuunneltavaa. Jäntevästi ja irtonaisesti hoidettu ilmiasu on jo trion upean bändisoinnin takia kiitoksen arvoinen suoritus.
