DINOSAUR JR.: Beyond

Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Ville Pirinen.
Joskus kauan sitten, kun vaihtoehtorock nosteli takkutukkaista rillipäätään 80-lukulaisen radiorockin suosta, kitaristi-laulaja J. Mascis, basisti Lou Barlow ja rumpali Murph yhdistelivät jännittävästi punkin ja hardcoren mölyisää aggressiota sisäänpäinkääntyneeseen popnörttiyteen.

Arvio

DINOSAUR JR.
Beyond
PIAS

Joskus kauan sitten, kun vaihtoehtorock nosteli takkutukkaista rillipäätään 80-lukulaisen radiorockin suosta, kitaristi-laulaja J. Mascis, basisti Lou Barlow ja rumpali Murph yhdistelivät jännittävästi punkin ja hardcoren mölyisää aggressiota sisäänpäinkääntyneeseen popnörttiyteen. Kielisoittimet ulvoivat ja rääkyivät, mutta ihmisääni narisi pehmeämmin. Kolmen levyn jälkeen alkuperäiskokoonpano hajosi, mutta 18 vuotta myöhemmin sotakirveet on haudattu ja Beyond kuulostaa enemmän uudelta alulta kuin vanhojen muistelulta.

Resepti on sama kuin parikymmentä vuotta sitten. Sopivasti epävireinen kitaravalli tempoilee kiihkeässä tunteiden ristiaallokossa ja rytmiryhmä kolistelee rotevalla punk-tatsilla. Päälle Mascis narisee väsyneen pehmeästi kauniita melodioita. Levy alkaa hienosti hitikkäällä Almost Readylla, jossa myös yhtyeen tavaramerkillinen surinakitarasankarointi on parhaimmillaan.

Väittäisin, että yhtye on nyt paremmassa iskussa kuin nuoruuden kultavuosinaan, sillä biisimateriaali on tasalaatuisempaa kuin yhdelläkään kuulemallani Dinosaur Jr. -albumilla. Varsinaista heikkoa lenkkiä ei yhdentoista kappaleen paketissa ole ja vaihteluakin löytyy It's Men suttuisesta thrashmetalliriffistä I Got Lostin akustiseen nilkutukseen.

Tervetuloa takaisin. 

Lisää luettavaa