Levyarvio: Shokkiräppi ei enää shokeeraa – Onko Eminem rapin Harvey Weinstein, Alfred Hitchcock vai Uuno Turhapuro?

Eminem
Music To Be Murdered By
Aftermath

Joskus muinoin Eminem oli eräänlainen Uuno Turhapuro helvetistä: reikäiseen hihattomaan paitaan pukeutuva keskilännen trailer park -slacker, jonka hahmo höhötti kanankoipivuorensa takaa myöhäisillan tv-sarjoille ja yritti keksiä mahdollisimman loukkaavia ja törkeitä riimejä.

Nyt hän on kaiken saavuttanut liki viisikymppinen, joka vertaa itseään uudella levyllään joukkomurhaajiin ja Harvey Weinsteiniin sekä niinkin tuoreisiin hahmoihin kuin Osama bin Ladeniin tai Saddam Husseiniin.

Onko mikään siis muuttunut?

Ainakaan Eminemin shokkiräppi ei enää, noh, shokeeraa. Toki hänen taiteensa ytimessä on kauheuksien neutraalihko osoittaminen, että ”tällaista tämä on” (Simon & Garfunkelia kierrättävän Darknessin musiikkivideon lopussa vedotaan aselakien kiristämiseen), mutta Music To Ben taiteelliset keinot ovat melko vähissä.

In Too Deepissä on hieno kanyewest-maksimalistinen kertosäe ja Darkness on perinteinen, jo Stan-klassikosta tuttu eeppinen novelli. Ne ovatkin levyn huippukohtia.

Toisaalta löytyy tuhlailevaa vierailujen käyttöä (Lock It Up), vastenmielisen huonoa Ed Sheerania (Those Kinda Nights) ja tarpeetonta moottoriturpailua (Godzilla). Paketti yritetään pitää kasassa Alfred Hitchcock (jolta Eminem levyn nimen varasti) -skiteillä, mutta kokonaisuus on melkoisen turhanpäiväistä, täyteen ängettyä melskaamista.