Kysymys Eminemin relevanttiudesta vuonna 2018 on hankala. Mitä Eminemillä on annettavaa tälle ajalle?
Revival on ”räpin Elviksen” yhdeksäs albumi ja se tuntuu jo ensikuuntelulta tutulta. Eminemin ensimmäiseltä pitkäsoitolta saakka tutut teemat toistuvat jälleen, vaikka vuosien aikana asuntovaunu on vaihtunut kartanoihin ja Hailey-tytär kasvanut aikuiseksi.
Bad Husbandia kuunnellessa tuntuu vähintäänkin omituiselta, että Marshall Mathers jaksaa ikuisuuksiin saakka räpätä hänen ja Kim-vaimonsa ongelmista. Heidän suhteensa on tietysti olennainen osa Eminemin tarinaa artistina, mutta on vaikea ymmärtää miksi toistaa samaa tarinaa yhä uudelleen. Kuluneet sämplet, kuten Joan Jettin I Love Rock’n’rollin lainaaminen, eivät auta tunnetta.
Levyn parhaat kortit pelataan heti alussa. Poliittisen Untouchablen flow’ssa on kuultavissa kaikuja Kanye Westin parhaista hetkistä, kun Believe ja Chloraseptic yllättävät positiivisesti ja näyttävät, että setäkin jaksaa seurata aikaansa. Valitettavasti loput levystä Slim Shady on takertunut menneisyyteensä. Olisiko aika jo siivota loputkin vaatekomerosta?
