Levyarvio: Steve Vain Inviolate tarjoaa häikäisevää soittotaituruutta ja tyhjänpäiväisiä sävellyksiä

Steve Vai
Inviolate
Favored Nations

Toisin kuin jotkut kitaravirtuoosit, Steve Vai ei ole tavannut puskea levyjä ulos kovinkaan tiuhaan tahtiin. Inviolaten ja edeltäjänsä Modern Primitiven välissäkin on vierähtänyt lähes kuusi vuotta. Nyt Vai kuitenkin iskee jälleen ja vieläpä itse ideoimansa kolmekaulaisen Hydra-kitaran voimin.

Inviolate on monella tapaa ristiriitaisia tuntemuksia herättävä levy. Toisaalta se sortuu soittotaituruudella brassailuun ja ylenpalttiseen kikkailuun eikä kappaleista ole rakennettu kovin mieleenpainuvia ja tarttuvia kokonaisuuksia. Mutta toisaalta juuri se brassailu on myös levyn suola ja kovimmat sävärit tulevat juuri silloin kun mopo karkaa ihan kunnolla, kuten Apollo in Colorin loppuminuuteilla tai alkujaan pelkkää otelautakättä käyttäen syntyneessä Knappsack-kappaleessa.

On sanomattakin selvää, ettei Inviolate ole ihan kaikkien pala kakkua ja siitä saavat eniten irti asialle omistautuneet, maestron ja kaltaistensa kitarasankarien kovimmat diggarit. Satunnaisempi kuulijakin kyllä haltioituu Vain suvereenin osaamisen äärellä, mutta sävellyksellisesti kappaleissa ei vain ole riittävästi imua jotta ne pitäisivät huomion naulittuna.