Chicagossa kukaan bluesmies ei tekisi tällaista levyä, mutta New Orleansissa blues ja jazz kiertyvät sillä tapaa yhteen, ettei yhtä voi ajatella ilman toista. Johtuneeko siitä, että siellä nuo tyylit kehitettiin 1900-luvun aamunkoitossa? Tosin Ben Ellmanin tyylikkäästi tuottama My Future Is My Past on Walter ”Wolfman” Washingtonillekin poikkeava levy intiimisti vähäeleisessä jatsahtavuudessaan. Lee Dorseyn, Johnny Adamsin ja Irma Thomasin kanssa soitellut laulaja-kitaristi on aikaisemmin tehnyt raffimpaa ja funkympaa bluesia.
Mutta tämä toimii komeasti. Paljon nähneen 74-vuotiaan karisma välittyy hänen kiireettömästä laulustaan ja soitostaan yhtä vahvasti kuin upeasta kansikuvasta. Sielukas läsnäolo on homman nimi heti täysin soolona esitetystä Mose Allison -klassikosta Lost Mindista alkaen. Even Now etenee vahvana vuoropuheluna Irma Thomasin kanssa. Bändiosastossa David Torkanovskyn piano, Jon Clearyn urut ja Ivan Nevillen rhodes tekevät pahaa jälkeä Mike Dillonin vibrafonin/marimban värittäessä pelkistetyn täyteläistä soundia hienosti. Stan Mooren ja James Singletonin rytmityö hurmaa kypsyydellään. Kärkenä hehkuu kuitenkin Wolfmanin lämmin vokalisointi ja kitarointi, joka varsinkin Steal Awayssa kiihtyy kuumemmille lukemille.