Sur-rur-yhtyeen kahdeksas albumi starttaa Hipsu-nimisen suhdekuvailun merkeissä. Nostalginen jytä Laava on menneen talven lumia luo katseet menneisyyteen: ”Oli aika, jolloin olisin tehnyt mitä vaan, ettei minkään ois tarvinnu muuttua.” Tuhnu jatkaa pohdintaa ajan mystisestä katoamisesta ja Tuulessa heiluva lanka liittää muistoihin häilyvät mielentilat. Varhaiselta Curelta soundaava Negatiiviset uut kertoo, millaista on elää sosiaalisten pelkojen kanssa.
Vaikka tekstit käsittelevät vaikeita juttuja, ne eivät ole ahdistavia tilityksiä, vaan kiehtovia ja mukaansatempaavia. Musiikillisesti ja tyylillisesti tapahtuu paljon. Hitaat tuokiokuvat vaihtuvat lennossa shoegaze-rykäisyihin ja punkpoppiin. Kokonaisuus on hauska, joskin liian pitkä ja repaleinen.
Levyn puolivälin jälkeen keskittyminen alkaa herpaantua väkisin, kun osa biiseistä paljastuu lähinnä treenisfiilistelyiksi. Loppupään surruroinneista erottuvat instrumentaali Lanka reprise sekä 22-Pistepirkko-henkinen garagejunnaus En jaksa soitella. Onneksi sympaattisesta bändistä huokuu edelleen tyytyväisyys. Kappaleet syntyvät silkasta tekemisen riemusta.
