Levyarvio: Vapautunutta duettojollotusta koko rahalla – Ty Segallin ja White Fencen kimppalevy kaipaisi jatkojalostusta

Ty Segall & White Fence
Joy
Drag City

Ahkerasti levyttävät sooloartistit Ty Segall ja White Fence (Tim Presley) suunnittelivat splittilevyn tekoa jo kuusi vuotta sitten, mutta päätyivätkin levyttämään yhdessä Hair-albumin. Nyt yhteistyö on silloistakin tiiviimpää niin laulujen teossa kuin kimppasoittamisessa ja laulamisessakin. Inspiraatio kuulostaa rennolta, vapautuneelta ja luontevalta, mutta välittömyydessään yksioikoisten sävelmien osalta jopa hiukan aneemiselta. Tarkoituksellisen valjuuden voi hyväksyä, mutta maneerin tasolla tie uhkaa nousta pystyyn.

Segallin äskeinen Freedom’s Goblin antoi odottaa särmikästä, kitaralla terästettyä vaihtelua, mutta nyt hennohkot lauluäänet kiinnittyvät toisiinsa ja duettojollotus pitää pienimuotoisen, kokeilevan soitinlaboratorion enemmän taustalla. Tarkkaavaisesti kuunneltuna Joy kulkee kiinnostavasti polveillen ja detaljirikkaasti, mutta kappaleet eivät kiteydy helpolla yksittäisiksi kohokohdiksi, joskaan eivät myöskään notkahda mitäänsanomattomuuteen. Albumi ei ole ollenkaan tylsä, sen parissa viihtyy lähes intiimisti, vaikka jääkin vaistomaisesti odottamaan melkeinpä demoilta kuulostavien esitysten jatkojalostusta.