Tulipalo hävitti Salaliiton treenikämpän ja samalla osan soittokamoistakin puolitoista vuotta sitten, mutta se ei näemmä ole bändiä hidastanut, vaikka julkaisijakin on vaihtunut. Tässä välissä laulaja-kitaristi ja pääbiisintekijä Ossi Alisaari teki albumin myös vanhan yhtyeensä Pennilessin kanssa.
Yllämainittua vastoinkäymistä vasten on yllättävää, että biiseistä tuntuu lähes kadonneen Alisaaren ässä hihassa, eli se epämääräinen uhkan tuntu. Nyt mennään selvästi valoisammissa merkeissä. Se on periaatteessa tietenkin hyvä asia, mutta pieni miinus musiikille, kun tietty varsin merkittävä jännite on paljolti poissa.
Toinen seikka, joka hiukan himmentää levyn loistoa ainakin minulle, on se, että Ossi ja Timo Kuismanen tuntuvat jotenkin pihtailevan kitarairrotteluaan, joka varsinkin livenä äityy monesti todella säkenöiväksi. Kun käsissä on maan yhden ehdottomasti parhaimpiin lukeutuvan kitarabändin levy, sitä odottaa koko ajan kitaroiden lähtevän tosissaan lentoon. Niin tapahtuu kuitenkin vasta päätösraita Repriisissä ja yllättävän hendrixmäisesti rauhallisesta villiksi kiihtyvässä Kuninkaassa.
Älkää käsittäkö väärin. Puolet on kaukana huonosta: energia leiskuu ja hieno melodiantaju loistaa edelleen herkän ja rajun dynaamisessa leikittelyssä.
