LIEKKI: Paimen

Arvio julkaistu Soundissa 10/2010.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.

Janne Kuuselan kotoisasti hiljaisuutta viiltelevät teräskieliset sekä vuosi­kertaefektien vuolemat sähköiset melodiat herättävät Okke Komulaisen tyynnyttävät kosketinmatot kohdatessaan kenessä hyvänsä väkeviä vaikutelmia vanhoista ajoista.

Arvio

LIEKKI
Paimen
Universal

Janne Kuuselan kotoisasti hiljaisuutta viiltelevät teräskieliset sekä vuosi­kertaefektien vuolemat sähköiset melodiat herättävät Okke Komulaisen tyynnyttävät kosketinmatot kohdatessaan kenessä hyvänsä väkeviä vaikutelmia vanhoista ajoista. Teemu Soinisen perusasioissa pitäytyvä basso ja Juha Kulmalan lennokkaasti keinuva rytmityöskentely ovat valaneet pohjan jo kuudelle omannäköiselle albumille. Vaikka joukkoa on epäilty milloin taantumuksellisiksi klassisisteiksi, milloin välinpitämättömäksi vastarintaliikkeeksi, on itsestään selvää, että monissa liemissä keitetty nelikko on huonoimmillaankin raikas vaihtoehto aikamme hallitseville äänille.

Paimen ei tarjoa suuria järkytyksiä yhtyeen diskografiaa kursorisesti tunteville mutta sitäkin useampia pieniä maanjäristyksiä. Yhtye soi mieleenpainuvan kevyesti ja hengittää avarissa sovituksissa; sen sanoitukset ovat jälleen pikemminkin äänteellisyyden kuin täsmällisten merkitysrakenteiden ohjaamia. Kokonaisuus on sommiteltu koukeroisempiin retkiin suhteutettuna selväpiirteisesti: Kuningattaren ja Kalevan kellojen kaltaiset pidemmät ekskursiot kiertyvät Luudanvarsi-singlen viitoittamina nopeasti auki kuulijan korvissa, eikä Liekki ole koskaan tainnut aikaisemmin sulaa yhtä helposti.

Lisää luettavaa