LOU REED: The Raven

Arvio julkaistu Soundissa 01/2003.
Kirjoittanut: Kauko Röyhkä.
Amerikkalainen Edgar Allen Poen (1809-1849) kummallisilla novelleilla ja runoilla on ollut suunnaton vaikutus myöhempään kirjallisuuteen, elokuvaan ja miksei rockmusiikkiinkin. Poe oli ensimmäinen kirjailija joka järjestelmällisesti pyrki kuvaamaan ihmismielen pimeää puolta.

Arvio

LOU REED
The Raven
Sire

Amerikkalainen Edgar Allen Poen (1809-1849) kummallisilla novelleilla ja runoilla on ollut suunnaton vaikutus myöhempään kirjallisuuteen, elokuvaan ja miksei rockmusiikkiinkin. Poe oli ensimmäinen kirjailija joka järjestelmällisesti pyrki kuvaamaan ihmismielen pimeää puolta. Hulluus, kuolema, kiduttaminen, murhat, päihderiippuvaisuus ja oudot, fantastiset näyt ovat hänen tarinoidensa aiheita. Kauhu on niiden tyypillisin tunnetila. Poe on sanonut Annabel Lee -runostaan, että traagisinta mistä kirjailija voi kirjoittaa on kuolema, mutta kaikkein traagisinta on kauniin neidon kuolema. Hän itse meni naimisiin 13-vuotiaan serkkunsa kanssa. Tyttö kuoli nuorena keuhkotautiin.

Muutenkin Poen elämä oli yhtä kurjuutta. Hän elätti itseään lehtimiehenä, mutta aiheutti kirjoituksillaan ja ylimielisellä käytöksellään ärtymystä ja joutui sen takia vaihtamaan usein työpaikkaa. Rahat olivat jatkuvasti lopussa. Hänen kirjallista tuotantoaan ei osattu arvostaa tarpeeksi New Yorkin ja Bostonin pikkuporvarillisissa seurapiireissä. Ajoittain hän sortui juopottelemaan. Lopulta hän alentui vaalihuijariksi, joka viinapalkalla kävi äänestämässä monta kertaa jonkun ehdokkaan hyväksi. Tällä retkellään hän ilmeisesti joutui hakatuksi ja hänet löydettiin maantien varresta loukkaantuneena, kuumeisena ja juovuksissa. Neljä päivää myöhemmin hän kuoli.

Lou Reed on ehkä sopivin rock-artisti tekemään levyn Edgar Allen Poesta. Ihmismielen synkät sopukat ovat kiehtoneet häntäkin. Entisenä nistinä ja Andy Warholin seurapiirin jäsenenä hän pystyy samaistumaan Poen dekadenssiin. Ja Lou Reed jos joku on vaikea ihminen. Eräs ystäväni toimi 70-luvun lopulla rock-konserttien lavaroudarina Länsi-Saksassa. Hän muistaa kuinka kirkuvaa ja sätkivää Reediä raahattiin jokaisesta neljästä raajastaan lavalle esiintymään.

Alunperin hampurilaiselle teatterille esitykseksi tehty The Raven on erikoinen kokoelma runonlausuntaa, kuunnelmaa ja biisejä. Lou Reed ei ole tyytynyt pelkästään tulkitsemaan Poen tekstejä. Paremminkin voisi puhua hänen ja Poen yhteisestä levytyksestä. Poen roolissa ovat näyttelijät Willem Dafoe ja Steve Buscemi, jotka lukevat runoja vangitsevalla otteella. Sitten tulee Reed ja rokkaa bändinsä kanssa. Hän ei ole yrittänyt säveltää yhtään Poen runoista. Hän laulaa fiiliksistä, joita Poe on hänessä herättänyt. Mukana on yllättäen kaksi vanhaa laulua uusina versioina: Berlin-levyn hieno The Bed ja Transformerin Perfect Day, jonka tulkitsee hyytävällä tavalla nuori laulajalupaus nimeltä Anthony. Muita vierailijoita ovat Ornette Coleman, Laurie Anderson, David Bowie, Elizabeth Ashley, The Blind Boys Of Alabama ja Kate & Anna McGarrigle. Vieraat ovat onneksi näyttelijöitä lukuunottamatta äänessä melko vähän.

Viime vuosina Reedin musiikista on tullut entistä minimalistisempaa. Bändikokoonpano on ollut pitkään kaksi kitaraa, basso ja rummut. Levyjä on hiottu vuosikausia ja silti ne kuulostavat maallikon korvissa enemmän tai vähemmän demoilta. Mutta Reedin idea rock´n´rollista onkin siinä, että pelkkä sähkökitaran soundi on jo musiikkia. Siksi se pitää äänittää mahdollisimman hyvin. Eikä biisejä pidä ahtaa täyteen päällesoitoilla. Hänen levynsä kuulostavat riisutummilta kuin tämän päivän rock-levyt yleensä. Päällesoittojen lisäksi niistä on riisuttu pois myös melkein kaikki melodisuus. Oikeastaan Reedin biisit ovat pelkkiä komppeja, joiden päälle hän puhuu tai karjuu. Mutta silti ne ovat kaukana rapista tai bluesista tai mistään muusta epämelodisesta musiikista. Sanalla sanoen Lou Reed on ainutlaatuinen. Kukaan muu ei tee lähellekään samanlaista musiikkia kuin Lou Reed.

The Ravenin kahden cd:n versio kestää yli kaksi tuntia. Poe kirjoittaa koukeroisella 1800-luvun tyylillä ja hänen lukemisensa alkukielellä vaatii jatkuvaa sanakirjan käyttöä. Dafoen ja Buscemin esitysten kuunteleminen on työlästä jos haluaa ymmärtää kaiken. Mutta tunnelmaan voi päästä jos vain tuudittautuu heidän äänensä maagiseen sointiin ja taustamusiikin maalailuun. Tuloksena voi olla täydellinen sekoaminen Edgar Allen Poen ja Lou Reedin huuruisiin maailmoihin. 

Lisää luettavaa