Jokin aika sitten Low kyllästyi siihen, että yhtyeen musiikkia kuvailtiin aina hitaaksi ja hiljaiseksi. Trust- ja The Great Destroyer -levyillä (2002 ja 2005) tapahtuneiden linjauksien myötä troa oli luontevampi luonnehtia kokeilevaksi kuin kuiskaavaksi rockyhtyeeksi. Tällä albumilla Alan Sparhawk (kitara ja laulu), Mimi Parker (rummut ja laulu) sekä uusi basisti Matt Livingston siirtävät leikkinsä vielä syvemmäs rantaveteen. Nyt Low ei kuulosta aina edes rockbändiltä. Drums And Guns -levy virtaa korviin nautittavasti. Hyvä esimerkki sen äänimaisemasta on raukea Dragonfly, joka tarjoaa vain kohinaa, feedbackia, kirskutusta, posahtavia dub-kaikuja ja Sparhawkin vaivoin sävelessä ja nuotissa pysyvän äänen. Jos oikein tarkoin kuuntelee, saattaa taustalla pistäytyä joku pianontapainenkin. Usein kyse on enemmän maisemoinnista kuin dynaamisesta yhtyesoitosta.
Levyn laulut ovat aika lyhyitä. Ne eivät ala mistään, eivätkä oikein vie mihinkään. Sen vuoksi tuntuu, että yhtyeen muutos ja kappaleiden kirjoitusprosessi ovat kesken. Low ei ole vielä löytänyt etsimäänsä. Drums And Guns tarjoaa vain vaikutelmia, dokumentoi tämän vaiheen. Kuinkahan paljon muutoksesta on myös edellisen levyn tuottaneen Dave Fridmannin ansiota?
LOW: Drums And Guns
Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Jokin aika sitten Low kyllästyi siihen, että yhtyeen musiikkia kuvailtiin aina hitaaksi ja hiljaiseksi. Trust- ja The Great Destroyer -levyillä (2002 ja 2005) tapahtuneiden linjauksien myötä troa oli luontevampi luonnehtia kokeilevaksi kuin kuiskaavaksi rockyhtyeeksi.
Arvio
LOW
Drums And Guns
Sub Pop
Drums And Guns
Sub Pop
