LOW: A Lifetime Of Temporary Relief – 10 Years Of B-sides & Rarities

Minnesotalaisen mormonipariskunta Alan Sparhawkin (kitara ja laulu) ja Mimi Parkerin (rummut ja laulu) sekä heidän basistiystävänsä Zak Sallyn muodostama Low on taatusti yksi rockin hitaimmista ja hiljaisimmista yhtyeistä. Olisi kiehtova ajatella, että heidän musiikkinsa outous johtuu uskonnollisesta taustasta tai muusta rock-yhteisöstä eristäytymisestä, mutta selitys on selvästi arkisempi. Yhtye rupesi kirjoittamaan muodoltaan pieniä, mutta sisällöltään suuria folk-hymnejään suorana reaktiona kaikkialle työntyneen grungen äänekkäälle ja sottaiselle estetiikalle.

On hämmästyttävää, kuinka vähän Cut-kappaleen demo ("mahdollisesti ensimmäinen koskaan kirjoittamamme kappale") eroaa vaikkapa Trust-albumin (2002) raitojen vaihtoehtoisista versioista – tai oikeastaan mistään yhtyeen myöhemmästä materiaalista. Sama kaikesta suorittamisesta vapaa esitys, sama laahustava tempo ja sama tuskin kuiskausta kovempi äänimaailma ovat olleet Low'n tavaramerkit alusta asti. Ja samaan asuun on puettu myös kaikki yhtyeen äänittämät lainat: ällistyttävän syvät tulkinnat The Smithsin Last Night I Dreamt That Somebody Loved Me -haaveesta ja Spaceman 3:n Lord, Can You Hear Me? -rukouksesta sekä yhtä lailla sisäistetyt versiot muun muassa The Beach Boysin, Bob Dylanin ja Pink Floydin kappaleista.

Kolmen cd:n neljässä tunnissa b-puolia, harvinaisuuksia ja tyystin julkaisemattomia nauhoituksia on pitkäksi aikaa perkaamista yhtyeen hauraan ja hartaan musiikin lumoamille. Kuulemista ohjaavat lyhyet kommentaarit kustakin kappaleesta. I Remember -sävelmän halpa rumpukone ei olisi jäänyt muutenkaan huomaamatta, mutta Don't Carry It Allin tunnelmasaumaan osuvan jyrinän paljastuminen ukkoseksi ohjaa kokemusta vahvasti.

Mittavien musiikkilevyjen lisäksi pakettiin kuuluu kaksipuolinen dvd, joka täyttyy videoista, keikkaäänityksistä ja kotoisista dokumenteista. Ulkoasultaan vaatimaton, mutta nopeasti kaikeksi muuksi paljastuva laatikko on Low-yhtyeen musiikkiin tutustuneille todellinen cornucopia. Kiinnostuneiden noviisien kannattaa aloittaa vaikka Steve Albinin tuottamasta Secret Name -albumista (1999).