MAIJA VILKKUMAA: Ei

MAIJA VILKKUMAA
Ei
Evidence

Ensimmäinen seikka johon Ei-levyllä kiinnittää huomiota, on Maijan suorastaan hengästyttävä ulosanti – välillä nimittäin tuntuu kuin Vilkkumaa yrittäisi mahduttaa biiseihinsä vain mahdollisimman paljon sanottavaa. Myös itse tekstit eroavat selkeästi suomirock-kollegojensa valitusvirsistä. Maijan tapa käsitellä sielun patoutumia on normaalin ahdistuksen sijaan pikemmin tarkkaileva ja piikikäs. Hyväksi esimerkiksi kelpaa levyn avaava Kristiina-kappale; tarinan kuvailemaa kaunista ja filmaattista supernaista alkaa hyvin pian itsekin vihata. Toinen välitöntä vastakaikua herättävä biisi on Väärin – joskus kun itsekin tekisi mieli lyödä otsaan jokaista tärkeilijää ja varastaa mersujen nokista merkit.

Seuraavaa sinkkuhittiä ei levyltä ole vaikea ennustaa. Eteiseen-biisi tarttuu hetkessä pääkopan perukoille ja jää sinne rasittavasti pyörimään, vaikkei siinä olekaan mukana hoilotettavaa kertosäettä. Ei-levyltä löytyy myös Vilkkumaalle epätyypillistä materiaalia; Ei susta huomaa -kappale kuulostaa enemmän Tehosekoittimelta kuin Maijalta itseltään ja biisin delay-kitarat on napattu suoraan The Edgen repertuaarista. Kusipää-kappaleen vähäeleisestä groovesta ja irvokkaasta tekstistä tulee elävästi mieleen Zen Cafè – "kusipää kun kuolee, jossain syntyy uus" – voiko asiaa enää suoremmin sanoa.

Ei on Maija Vilkkumaan kolmas ja ehein pitkäsoitto. Aiemmilta levyiltä tuttu energinen rokkimeininki ja ehdottoman tarttuvat biisit ovat yhä tallella, mutta uutena elementtinä niihin on piirtynyt kypsää syvyyttä ja tarkkanäköisyyttä. Onneksi tämä iän ja kokemuksen mukanaan tuoma muutos ei ole tippaakaan syönyt tehoa Maijan vilpittömästä tulkinnasta – sisäinen lapsi elää ja voi hyvin.