MAIJA VILKKUMAA: Superpallo

MAIJA VILKKUMAA
Superpallo
Warner

Superpallo on Maija Vilkkumaan riemas­tuttava paluu niin studioon kuin varmaankin myös estradeille. Heti levyn avaavan Monopolin laulusuorituksessa purkautuu äitiyslomasta johtuneen tauon aikana patoutunut energia. Eikä Riku Mattila ole albumin tuottajana edes yrittänyt peittää Vilkkumaan hengästyneisyyttä.

Maija Vilkkumaa ja bändinsä hakevat ilmaisuunsa entistä runsaampia musiikillisia rönsyjä yksioikoisen 70-lukulaisen rockjytkeen sijaan – mikä sekin ryhmältä toki yhä sujuu. Levyn otsikko saattaa herättää nostalgisia muistoja, mutta sekä soitannollinen että lyriikallinen toteutus ovat täyttä totta myös tänään. Tapansa mukaan Vilkkumaa antaa kuulijalle keskimääräistä paremman mahdollisuuden samaistua laulujen teksteihin.

Luokkakokous on Maija Vilkkumaalle jotain, jota on ainakin etukäteen helppo romantisoida. Mä haluun naimisiin -biisin traditionaalinen avausruno ei ole erityisen hyvä idea, mutta muutoin Tamla Motown -beatillä ja Lenny Kravitzin Vanessa Paradisille tekemästä albumista muistuttaen etenevä kappale on täyttä asiaa. Sen sanoitus tekee yhdessä Sä kuolet -raidan kanssa selväksi kuinka poikkeuksellinen lahjakkuus Vilkkumaa on myös ilkeillessään ja ilkeyttä kuvatessaan.

Ai miten valo sattuu -raita on Arttu Takalon upeine jousisovituksineen levyn kokeellisempaa osastoa ja Kuiskaile suun säkeistöt tuovat yllättäen mieleen Kauko Röyhkän. Suojatiellä ja Riemulla vievät Maija Vilkkumaan viidettä albumia todellakin riemulla kohti tanssilattiaa.

Superpallo on eläväinen kuin tekijänsä. Riku Mattila on saanut Maija Vilkku­maan kuulostamaan vielä aikaisempaakin selvemmin artistin ja säestäjien sijasta biisinsä kirjoittavan laulusolistin mukaan nimetyltä rockbändiltä.