MOBY: 18

Arvio julkaistu Soundissa 05/2002.
Kirjoittanut: Esa Kuloniemi.
Sori vaan, mutta Mobyn konsepti alkaa tuntua vanhalta vitsiltä. Medialle tarkoitetussa saatekirjeessä luvataan uudenlaista elämystä, joka aukeaa vasta useamman kuuntelukerran myötä.

Arvio

MOBY
18
Mute

Sori vaan, mutta Mobyn konsepti alkaa tuntua vanhalta vitsiltä. Medialle tarkoitetussa saatekirjeessä luvataan uudenlaista elämystä, joka aukeaa vasta useamman kuuntelukerran myötä. Uutta on kuitenkin lähinnä 80-lukuisesti brittihenkinen avausraita, videobiisiksikin valittu tarttuvaWe Are All Made Of Stars, jolla Moby hoitelee itse lauluosuudet pärjäten hyvin. Sitä paitsi tsibaleessa on hyvä kitarakoukku. Muutama muu hieman leijuvampi pala (kuten Sinead O´Connorin emotionaalisesti tulkitsema Harbour) toimii samassa ryhmässä, joten lisää tällaista olisi ollut todella maittavaa saada. Valitettavasti loppulevy on äijälle tyypillinen valikoima sample/konekonstruktioita, joissa kupataan vokaalilinjoja joko loistavilta soul- ja gospel-levytyksiltä tai hyödynnetään vierailevia nyky-R&B-artisteja.

Tällä kertaa Moby on jättänyt Lomaxien syvän etelän kenttäblues-äänitteet rauhaan ja siirtynyt 60-luvulle. Tosin jo Play-levyllä samplattu Shining Light Gospel Choir on taas mukana kahdella raidalla. Mutta miksiköhän nämä biisit on listattu Mobyn säveltämiksi kansikrediiteissä, eikä missään mainita, että niillä hyödynnetään myös sampleja, vaikka tietääksemme kööri ei ole ollut olemassa, saatikka levyttänyt sitten 50-luvun?

Myönnettäköön, että Mobylla on supermaku. Biisillä In This World laulaa Jennifer Price niin loistavasti, että meinaa järki lähteä. Biisin Another Woman huippuhieno laulusample on lousianalais-teksasilaisen laulajattaren Barbara Lynnin alunperin Huey Meauxin Tribe-merkille vuonna 1966 tekemästä levytyksestä I´m A Good Woman. Maalaileva tausta antaa biisille mukamas uuden elämän. Onko Moby onnistunut, sen voi helpoimmin tarkistaa Westside-merkillä julkaistulta cd:ltä Jean Knight & Barbara Lynn: Bluesoul Belles Volume 2. Sylvia Robinsonin Sunday-levytyksen lauluosuutta uusiokäyttävä Sunday (The Day Before My Birthday) toimii aika mukavasti luoden ikäänkuin "naispuolisen Lambchop-fiiliksen" huolimatta mielikuvituksettomasta konekompista. Sinne pikkuisen onnistuneempaan kategoriaan voisi lukea myös queensiläisen rappari Mic Geronimon samplesta, Mc Lyten ja Poriin heinäkuussa saapuvan Angie Stonen vokaaleista koostetun Jam For The Ladiesin.

Koska Moby käyttää koosteillaan runsaasti eritoten mustia supersolisteja, korostaa se hänen omaa keskinkertaisuuttaan muusikkona. Nämä laulusuoritteet olisivat ansainneet paremmat taustat. Erityisesti Mobyn alituiseen viljelemä apuritason pianokomppaustyyli alkaa käydä hermoille jo toisella varvilla ja nämä sointusekvenssitkin on kuultu jo tarpeeksi monta kertaa.

Olisiko Playn eläimellinen kaupallinen menestys ollut Mobylle vähän samanlainen yllätys kuin Mike Oldfieldille aikanaan Tubular Bells? Lisää ruutia on aika vaikea keksiä ja luvatut uudet ideat ovat vielä hakusessa. 

Lisää luettavaa