Arvio: Mobyn nykyinen työskentelytapa tuottaa joskus täysosumia, mutta nyt tuli hutilaukaus

Always Centered At Nightin konsepti on tuoda vähemmän tunnettuja laulajia esiin. Kun jokaisella biisillä on eri laulaja ja musiikkityyli vastaa parin kymmenen vuoden takaista hidastempoista electronicaa, on levy kuuntelukokemuksena kuin chill out -kokoelma vuodelta 2003.
Niille kuitenkin valikoitui hyvien laulajien parhaita biisejä. Always Centered At Nightin laulajat vaihtelevat huonoista (Gaidaa, Brie O’Banion) keskinkertaisiin (Benjamin Zephaniah, Akemi Fox). Ainoastaan levyn avaavan On Airin Serpentwithfeet ja päättävän Ache Forin Jose James ovat Mobyn tasoa.
Yksikään levyn biiseistä ei varsinaisesti erotu edukseen, mutta Mobyn luoma tyylikäs äänimaailma ja rauhallinen tunnelma muodostavat miellyttävän kokonaisuuden, johon ilman tylsiä vokaalisuorituksia olisi mielellään yön myöhäisinä tunteina palannut.
Moby on viime vuosina halunnut työskennellä ennakkoluulottomasti matalammalla profiililla ja saanut paljon erilaista taidetta aikaan. Työtapa on tuottanut myös These Systems Are Fallingin (2016) ja More Fast Songs About The Apocalypsen (2017) kaltaisia täysosumia, mutta Always Centered At Night on auttamatta huti.