MOBY: Play

Moby on kristitty vegaani ja newyorkilainen eksentrikko, joka on silloin tällöin onnistunut tekemään myös kiinnostavaa musiikkia. Twin Peaksin teemaa sämplänneen Go -hitin jälkeen hän on sukeltanut vuorotelleen niin ambienttien äänimaailmojen syleiltäväksi, ruoskinut itseään ja muuta maailmaa metallisella punkrockilla kuin säveltänyt tulosvastuullista elokuvamusiikkiakin. Tällä kertaa Moby tarjoaa vanhakantaista tanssimusiikkia, jossa jotkut kappaleista jopa perustuvat vanhojen blues-laulujen sämpläykseen.

Mobyn ongelma on tullut esiin jo aikaisemmin. Hänen kanssaan on helpompi olla samaa mieltä fundamentalismista ja eläinten oikeuksista kuin oikeasti innostua miehen musiikista. Vaikka Honeyn blueshiphop-hybridi notkuttaa polvia ja Rushingin satiemainen pianoteema ihastuttaa vielä useammn kuuntelunkin jälkeen, niin Playsta tulee varsin nopeasti mieleen, että Moby ei ehkä haluakaan olla kunnioitettava taiteilija, vaan pikemminkin totuttuja kuviota omilla toimintatavoillaan hämmentävä ajattelija, jonka on pakko uida vastavirtaan korostaaksen erilaisuuttaan ja näyttääksen mitä kaikkea hän osaa tehdä.

Olisikohan Mobylla ongelmia keskittymiskykynsä kanssa?