Modernistit on tuore helsinkiläisbändi, jossa vaikuttaa useita aiemmista yhteyksistä tuttuja muusikoita muiden muassa Fillipin, Ronnie Starrin ja The Scaramangasin riveistä. Tällä kertaa kieleksi on valikoitunut ensimmäinen kotimainen ja musiikillisesti operoidaan jossain Oasiksen, The Jamin ja Kasabianin välimaastossa.
Sanomattakin lienee selvää, etteivät Modernistit ole lähteneet keksimään pyörää uudelleen. Perinteinen ja suoraviivainen rock on yhtyeelle luontevan tuntuinen polku ja pienet harharetket melodisemman indiepopin suuntaan tekevät levylle hyvää. Varjot ja valot -biisin kaltaista herkkää ja helkkyvää tunnelmointia olisi kuullut mieluusti lisääkin.
Modernistien kielivalinta töksähtää kieltämättä aluksi korvaan, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen tähän ei enää juurikaan huomiota kiinnitä. Samalla yhtyeen sinänsä hyvät tekstit jäävät auttamatta paitsioon, erityisesti isompien kitaravallien puristuksessa. Näin käy muun muassa Endorfiinihumala-kappaleessa, joka sinänsä kuuluu levyn ehdottomaan parhaimmistoon.
