MUDHONEY: Since We´ve Become Translucent

Grungen aikakaudella Mudhoney oli Sonic Youthin ohella toinen bändi, joka harasi kynsien ja hampaiden kera orastavaa suosiota vastaan. Molemmat tässä kaupallisuuden kiinnostavuuden minimoimisessa myös onnistuivat, Mudhoney jopa siinä määrin, että ihmiset tosifaneja lukuun ottamatta lähes unohtivat bändin olemassaolon. Suurin syy tähän erkaantumiseen taisi toki olla Mudhoneyn äärimmäisen kulmikas ja paikoittellen jopa rasittava soundi, jossa ei sijaa melodioille juuri jätetty. Uutta kevättä elävälle Sub Pop -yhtiölle palannut bändi on kuitenkin yhä hyvissä voimissa, eikä Since We've Become Translucent -levyn perusteella osoita mitään innokkuuden hiipumisen merkkejä.

Helppoa musiikkia ei Mudhoney tee vieläkään, vaikka ukkojen ikähaitari alkaakin kallistua lähelle neljääkymppiä. Sen särmikkäästä garagerokista puuttuvat kaikki nykyrokille ominaiset itsestäänselvyydet ja poseerausmeininki, joiden tehtävänä on ainoastaan peittää lahjakkuuden ja todellisen persoonallisuuden kohtiin jättämät ammottavat aukot. Hämmentävää ajatellakin että Mudhoneyn rumat ja vanhat äijänkäppärät työstävät sellaista matskua joka joskus miellettiin nuorisomusiikiksi, mutta joka on siihen nykyisen tuotteistamisen aikakaudella aivan liian pelottavaa ja arvaamatonta. Sonic Infusionin kaltaisia kahdeksanminuuttisia purkauksia olisi kovin vaikea kuvitella esimerkiksi Creedin tekevän.

Vaikka Mudhoney on säilyttänyt paikkansa kakofoniarokin huipulla, on sen pintaan tarttunut uusia, herkempiäkin elementtejä. Loistavasti käytetty torvisektio ja progemaiset jamittelut antavat levylle sitä tuoreuden tunnetta, joka useista pitkän linjan bändien tuotoksista uupuu. Hetkittäin voisi jopa luulla että Mudhoneyn voimahahmo Mark Arm olisi jostain saanut käsiinsä muutamia Circlen transsipitoisia levytyksiä.