Viisi vuotta sitten Pharrell Williams ja Chad Hugo olivat aikaansa edellä. Nyt heidän temppunsa ja soundinsa kuuluvat listapopin tuotantostandardeihin.
Jotenkin luulisi, että The Neptunes -nimellä tehtävissä tuotantotöissä olisi tarpeeksi pitämään nämä miehet kiireisinä, mutta ilmeisesti välillä pitää päästä pelleilemään studioon ilman ulkopuolisia paineita. N.E.R.D.-yhtyeen tyylilaji on koko ajan vähemmän futuristiseksi käyvä funkrock ja sen kolmantena pyöränä häärii Chadin ja Pharrellin räppäävä frendi Shay Haley. Kun kolmikko julkaisi Fly Or Die -levyn (2004), sitä saattoi luonnehtia odotetuksi, mutta nyt N.E.R.D.:in profiili on palannut turhamaisuusprojektin tasolle.
Kolmikon mieltymys Jimi Hendrix -tyyliseen paiskontaan ja jazzrumpalien arvaamattomiin breikkeihin on ilmeinen, ja se kuuluu myös tällä levyllä. Sillä kuuluu myös nörttimäisyys ja tuottajamentaliteetti, joiden ansiosta kimpoileva, kerrosteinen musiikki ei tunnu hetkeäkään innostuneelta. Jos Pharrell toimitti Madonnan uudelle albumille puolivillaista ja tavanomaista turvallisempaa tavaraa, ei Seeing Sounds -kiekkokaan nakkaa kuulijaa avaruusaikaan.
Pharrell Williamsilla ei ole koskaan ollut mitään sanottavaa mistään, mutta nyt sama tyhjyys on alkanut hiipiä myös musiikin puolelle. Tämän vuoden lopussa hänen nimensä löytyy taas hieman alempaa maailman viileimpien tyyppien barometrissa.
