N.E.R.D.: In Search Of…

Arvio julkaistu Soundissa 04/2002.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Pharrel Williams on ilmeisen huolissaan In Search Of…-lp:n vastaanotosta siitäkin huolimatta, että se on tähän mennessä saanut varauksettoman tuen sekä kriitikoilta että musiikin suurkuluttajilta. Huoli on jokseenkin aiheetonta, ellei Williams ole ihmeissään levyn suhteellisen vaatimattomista Soundscan-luvuista.

Arvio

N.E.R.D.
In Search Of...
Virgin

Pharrel Williams on ilmeisen huolissaan In Search Of…-lp:n vastaanotosta siitäkin huolimatta, että se on tähän mennessä saanut varauksettoman tuen sekä kriitikoilta että musiikin suurkuluttajilta. Huoli on jokseenkin aiheetonta, ellei Williams ole ihmeissään levyn suhteellisen vaatimattomista Soundscan-luvuista. Kenties miehen kannattaisi olla enemmän huolissaan kyseenalaisesta julkisuudesta, jonka entinen yhteistyökumppani Noreaga (C-N-N, Queens) hiljan tarjosi. "Neptunes got cockerspaniel," totesi toinen viime kuun armoitetuista tyhjänpuhujista.

Toinen on mainittu Williams, joka yhdessä Chad Hugon kanssa muodostaa uskomattoman suositun The Neptunes -tuotantoduon, jonka henkilökohtaisiin projekteihin N-E-R-D lukeutuu. Tv:tä seuraavat tarkkasilmäiset ovat saaneet todistaa suoraviivaisien hip hop -artistien ohella muun muassa Britney Spearsia ja Kelisiä tuottaneen duon syväluotaavia analyysejä soolokappaleidensa sanoituksista. Kenties niitä tarvittiin, sillä sielukkaan N-E-R-D-lp:n toinen koskettimille, sähkökitaralle ja -bassolle sekä akustisille rummuille sovitettu versio on sillä saralla tavattoman ohut, kuten useimmat rytmilevyt. Kenties täydelliseksi friday night -lp:ksi kuvailtu In Search Of… toimii juuri siksi niin vastustamattomalla tavalla. Tiukan rumpu-breakin tavoin se resonoi rintalastassa – stimuloi lantiota ennen aivoja.

Levyllä soittavan Spymob-yhtyeen akustiset kannut tuovat synteettisiä, hiottuja soundeja suosivan The Neptunesin sointiin toivottua potkua ja korvaamatonta funkia – huoliteltua huolimattomuutta, mikä ei ole edes jäljiteltävissä steriilein 808-rummuin – mutta vain vähän säröä. Toisin sanoen perusdynamiikka on totuttua The Neptunesia; dramatiikka on hienovaraista; soitin-patternit ovat hillittyjä. Mutta kolmannen N-E-R-D-jäsenen Shayn häpeilemättömän rosoinen, epävarma laulu antaa huolitellulle sovitustyölle revenneen särmän, joka sopii highschool-luokkakuvan näköiselle levylle täydellisesti. Siksi kokonaisuus on rakastettava. 

Lisää luettavaa