Tunsin Ninni Poijärven tätä ennen lähinnä Mika Kuokkasen duettokumppanina. Laulavan viulistin diskografiaan kuuluu kuitenkin nyt jo neljä soololevyä. Tie poikkeaa pariskunnan yhteiskiekoista parissa suhteessa: laulukieli on englannin sijasta suomi ja Poijärvi laulaa soolo-osuudet yksin. Viulisti liittää soitinarsenaaliinsa myös pianon, alttoviulun, haitarin ja banjon. Kuokkanen vaikuttaa taustalla säveltäjänä ja kitaristina. Kielisoitinten monitaituri Olli Haavisto ja rumpali Topi Kurki ovat pitkäaikaisia soittokumppaneita Hoedownista, jonka Black & White kuuluu suomalaisen americanan huippusuorituksiin.
Kodin ja läheisten arvoa alleviivaava, paatokseen saakka tunteellinen nimikappale määrittelee pitkälle koko albumin tunnelman. Laulun piano-osuus viittaa Imagineen, mutta sanoma ei syleile maailmaa vaan kotikulmia. Tie siis edustaa juurimusiikkia kahdessakin mielessä. Kepeästi kauniin Ampiaisen ja rytmiltään kuplivan Uimapuvun tapaisia pieniä poikkeamia kuulisi mielellään useamman. J. Karjalaisen kirjoittama ja puoliksi laulama Takiainen tarttuu nimensä mukaisesti, mutta kuulostaa herkkävireisessä seurassa liiankin rempseältä. Se lienee kappaleista ainut, joka saattaa soida radiossa muuallakin kuin Ylen erikoisohjelmissa.
