Jazz-rumpali ja säveltäjä Olavi Louhivuoren ensimmäinen soololevy Inhale Exhale on yksi lempilevyjäni kotimaisen jazzin kaanonissa ja tämä uusi on yhtä kova, joskin varsin erilainen. Siinä missä debyytti oli abstrakti ja improvisatorinen, on Louhivuoren uusi levy tarkemmin sävelletty ja monella tapaa helpompi lähestyä.
Existence kartoittaa keskipistettä Louhivuoren bändin elokuvallisen sekä hiukan postrock-henkisen Oddarrangin ja vapaamman ilmaisun välillä. Ja onnistuu.
Levy on soolo sanan varsinaisessa merkityksessä, eli Louhivuori tuottaa kaikki levyllä kuultavat äänet, yhdistellen koneita ja perkussiotykitystä ilmiömäisellä tavalla.
Levyllä kuulee kaikuja: 1980-luvun King Crimsonista, 1990-luvun Warp-kamasta, oman aikamme kokeellisen ja populaarin välimaastossa tasapainoilevista artisteista, kuten Four Tet, mutta kokonaisuus on pelkkää Louhivuorta ja sen eron tekevät yleensä lyömäsoittimet sekä melodiat. Koskettavimmillaan musiikki lienee spirituaalien sfääreihin onnistuneesti kurottavalla Building Cloudsilla.
Jännite taiteellisen tai vapaan ilmaisun, lähes metelin ja katarttisten melodioiden välillä on levyn ytimessä. Toistuvasti. Existence on vapauttava kokemus.
