Hämeenlinnan Pain Confessor on edennyt demoajoistaan lähtien johdonmukaisesti. Jos debyytti vielä viittasi vahvasti Ruotsin puolelle, yhtye pesi kasvonsa kakkoslevyllään. Tietenkään bändi ei ole koskaan kokonaan luopunut ruotsalaisvivahteistaan, mutta mitä sitten. Sillä ei ole tässä mitään merkitystä. Purgatory Of The Second Sunin myötä on helppo pelätä, minkälaista lopun jälkeisessä maailmassa on. Tulipätsin liekkien nuoleskelun keskellä eletään armottomassa ympäristössä, jossa vallitsevat primitiiviset arvot ja tavat. Kukin taistelee vain oman olemassaolonsa puolesta ja vaarat vaanivat kaikkialla.
Levyn intron Planetkillerin infernaalinen väreily herättelee uhmakkaasti kohtaamaan Pain Confessorin napakasti piiskaavan kalmavallin, jonka tiilenpäitä luetaan tanakan tarkkaan. Pain Confessorin kohdalla on tullut tutuksi vilkuilla myös niitä muurin saumoja, sillä juuri sinne on piilotettu laastina toimivat melodiset nokkeluudet. Vaikka bändin raippa lyö lujaa ja armottomasti, sivalluksissa on silti jotakin herkkää ja rakentavaa.
Viimeistään nyt asiat ovat kohdallaan. Tästä eteenpäin se on enää pientä viilausta.