PHOENIX: Alphabetical

Ranskalaisen Phoenixin kolme vuotta sitten julkaistu United oli täydellinen feelgood-levy. 70-ja 80-lukujen aikuisrockia, pehmoheviä ja diskoa yhdistelleen albumin nerouden päälle ymmärsivät myös Sofia Coppola, joka nappasi Too Youngin Lost In Translation -leffan soundtrackille, sekä The Crash, joka yritti viimevuotisella Melodrama-albumillaan epätoivoisesti tavoitella Phoenixin maagista soundia.

Ensimmäisellä kuuntelulla Alphabetical kuulostaa kovin lepsulta. United -albumin euforiasta ei ole jälkeäkään. Poissa ovat Too Youngin ja If I Ever Feel Betterin tapaiset instant-hitit. Lähimmäksi tanssilattiaa päästään levyn avaavalla sinkkuraidalla Everything Is Everything, jonka laiskanletkeä kertosäe raivostuttaa ja viehättää samanaikaisesti.

Useammalla kuuntelulla levy alkaa hiljalleen parantua. Eniten korvaa miellyttää levyn tyylikkään riisuttu soundi. Kappaleet kuitenkin jäävät liian tasapaksuiksi useammankin kuuntelukerran jälkeen. Parhaiten esiin nousevat Run Run Run, Victim Of The Crime ja (You Can't Blame It On) Anybody, jolla laulaja Thomas Marsin samettinen ääni pääsee hetkeksi soimaan kunnolla.

Phoenix on selkeästi tehnyt airit ja halunnut seurata debyytin menestystä vaikealla ja synkemmällä kakkosalbumilla. Tavallaan sen ymmärtää, koska Unitedin näyttämään suuntaan on viime vuosien aikana lähtenyt perässähiihtäjiä enemmän kuin laki sallii. Samanlainen floppi kuin 10 000 Hz Legend ei Alphabetical ole, mutta pettymys kuitenkin.