Valitsemalla levyn nimeksi vararikon ranskalainen Phoenix viittailee ajankohtaiseen politiikkaan. Phoenix ei ole koskaan ollut älykköbändin maineessa, päinvastoin, yhtyeen ilakoiva musiikki kun merkitsee pikemminkin instant-ajattelua, hetken mielihyvää, makeisia mahan täydeltä.
Yhtyeen edellinen albumi Wolfgang Amadeus Phoenix (2009) merkitsi monella tapaa kulminaatiota Phoenixin uralla. Levy sai parhaan vaihtoehtorocklevyn Grammyn ja oli myös yhtyeen kaupallisesti menestyksekkäin.
Ennakkotietojen mukaan Bankrupt!-albumin piti olla irtiotto aiempien levyjen popsoundista, askel kohti kokeellisempaa ilmaisua. Viidennellä albumillaan Phoenix jahtaa yhä täydellistä popekstaasia, eikä se ole edennyt merkittävän kauas United-debyytillä (2000) asettelemiltaan askelmerkeiltä. Uuden levyn nimikappaleella yhtye laajentaa itselleen ominaisia rakenteita, mutta koko levyä ajatus ei kanna. Ehkäpä vararikko viittaakin uusien ideoiden määrään?
Ranskalaisten vahvuus on historiatuntemus, mikä konkretisoituu laulunkirjoitustaitona. Nimikappaleen ohella hurmaa etenkin hunajainen Bourgeois, jonka melodisuus on burtbacharachmaista laatua.
